Archive for July, 2007

Pitihän sitä tehdä itsestä virtuaalihahmotelma,  Marjut innoitti.

Ensimmäisessä Viikkovitosarvuuttelussani en pääsekään vastaamaan vastauksella, vaan ilmoille täytyy luonnehtia kysymyksiä.

1. Niitä on niin paljon että en oikein edes muista kaikkia.
   Kysymys:”Montako kertaa olet polttanut käämisi oman typeryytesi takia?”
2. Taisin olla silloin noin neljätoista.
   Kysymys:”Minkä ikäisenä harrastit kilpa-ammuntaa?”
3. Toimii!
   Kysymys:” Mitä et sanonut perämoottorin korjaamisen jälkeen?”
4. Yleensä vain viikonloppuisin, mutta joskus myös viikolla.
   Kysymys:”Milloin sinulle maistuu iltaolut?”
5. Ei, ehdottomasti ei! Mutta Jos kysyisit tätä kahden kesken saattaisin – ehkä – vastata myöntävästi.
   Kysymys:”Oletko ollut Karpolla on asiaa-ohjelmassa?”

Työnantaja tekijäänsä kiittää. Lappareiden parhaimmistoa.

Taasen löytyi uusi mainio pallopeli ihmisen pelata. Pyramidi, tuo venälaisten lahja biljardisteille, on käsittämättömän vaikea ja suuresti nautintoa tuottava väljine sääntöineen. Yksinkertaisimmillaan säännöt menevät: millä tahansa, mitä tahansa, minne tahansa. Kahdeksan palloa telineessä ja olet voittaja. Pallo pussiin, osuma kahteen valliin tai pallo yli keskiviivan. Näin varmistat että, kaveri ei saa ottaa palloa pöydältä eli ei saa pistettä.

Pyristä pääsee pelaamaan Helsingissä Metropoolissa ja Espoossa Matinkylän salilla. Metropoolista jäi eilisen reissun jälkeen selkeästi arviotani parempi kuva.

Mikäli haluat nähdä miten pyristä oikeasti pelataan, tsekkaa Tuubista.

Puikkohitsaamisessa, niinkuin hitsaamisessa ylipäätään, on tarkoituksena liittää kaksi erillistä metalliosaa sulattamalla toisiinsa. Sähköllä aikaansaadun kuuman valokaaren ansiosta puikon metalli sulaa, ja valokaari sulattaa samalla (parhaassa tapauksessa) liitettävät kappaleet yhteen (kaavio), ja täyttää mahdollisen raon sulaneen puikon metallilla. Puikolla hitsaaminen on mielestäni aloittelijalle, jollaiseksi itsenikin lasken, varsin tuskallista. Puikko on vaikea saada syttymään oikeassa kohdassa liitosta, koska se pitäisi saada syttymään raapaisemalla puikon kärkeä liitoskohdassa samalla pitäen maskia silmien suojana. Puikkohitsausvermeet ovat varsin edullisia ja keveitä roudata verrattuna esimerkiksi MIG-laitteisiin.

Muista suojata kasvosi ja näkösi kunnollisella hitsausmaskilla, ettei tarvitse sinkoilla hiekan tuntu silmissä ensiapuun.
Nimim. “Kokemusta on“.

Kuulopuheen mukaan neljättä kertaa järjestetty Wanaja Festival Hämeenlinnassa linnan kupeessa oli varsin leppoisa pikkufestari. Lavalta toiselle oli mukavat parisataa metriä ja lihapullat kelvollisia. Ilmainen olut on aina hyvää. On myös tunnustettava, että näin Maj Karman ja Von Hertzen Brothersin ensimmäistä kertaa livenä. Maj Karma ei meikäläiseen aivan uppoa, vaikka livenä bändi vaikutti paljon paremmalta, energisemmältä ja järeämmältä, kuin äänitteistä tutkailtuna. Tumma sointi tahtoi puuroutua. Von Hertzenin veljesten progahtava rokki kuulosti SueStagella hyvinkin positiiviselta yllätykseltä. Jonna Tervomaan keikka jäi selvästi kakkoseksi uskomattoman hyvälle PMMP:lle, jota kumppanini luonnehti kesän parhaaksi live-bändiksi. PMMP:n tytsyille ei myöskään tunnu tähteys nousseen yhtään päähän  - siellä he jakelivat hymyillen nimmareita ja antoivat ottaa kuvia yleisön seassa keikkansa jälkeen. Illan päätti CMX, jonka kuunteleminen livenä sitten nuorempien vuosieni tuntui hieman oudolta. Keikka oli ihan ok, siitä ei ole mitään erityistä luonnehdittavaa suuntaan eikä toiseen.

Vesisade kasteli juopuneen festariyleisön perjantain päätteeksi. Itse nautin silloin bussissa huonosta huumorista. Festari jatkui vielä lauantaina. Itse loistin poissaolollani.

Viikonloppu Ilosaarirockissa oli hieman sateinen, mutta tunnelma oli silti lämmin ja positiivinen. Lauantaina tuli käytyä osakuuntelemassa Ville Leinonen & Chrisse Forever Bandia (loistava, tällä kaverilla lykästää), Terroria (hmm.. ei oikeen minun makuuni eli ihan hirveetä s***tiä) ja Rubikia (aloitti loistavasti, mutta keikka latistui, puuroutui ja hajosi loppu kohden, festaritoimittajan kommentit). PMMP oli soitannaltaan ja fiilikseltään yksinkertaisesti erittäin hyvä. Aurinko paistoi. Mira rohkeni pogota vaikka masu jo vähän pömpötti. HIM soitti niin myöhään, ettei vanha jaksanu sitä jäädä töllistelemään.

Sunnuntai alkoi HC Ilotyttöjen ja FC YleX All Starsin välisellä jalkapalloa muistuttavalla ottelulla. HC Ilotytöt pieksi Kaikki Tähdet jostain kumman syystä järjestetyn rangaistuslaukauskilpailun jälkeen. Tuona epävakaisena sapattina minulla oli mahdollisuus käydä ihquttamassa Emma Salokoski Ensembleä (oi Emma), kuunnella parin biisin verran Nieminen & Litmasta (täytyy ostaa levy ja kuunnella orkkaa hieman tarkemmin… kiinnostava) sekä Lännen-Jukkaa (hellutti ne molemmat ja puoli yleisöä). Dalindéo oli äärettömän positiivinen yllätys ja jengi pogosi setin aikana tohkeissaan. Levy on hankintalistalla, sitä ennen voi tutkailla aiempia tallenteita Tuubista. (kuva, Festaritoimittajan kommentit). Maria Gasolina oli liian leppoista vesisateeseen, heidän täytyy nähdä keikalla joskus uudestaan.  Risto heitti keikan. Tämä hemmo on joko pelle tai nero. En ole vielä päättänyt.

Vaikka talkoolaisen velvollisuudet kutsuivat molempina päivinä, ehdin bändivilkuilujen lomassa myös onkia Suen teltalla. Onkiämpäriiini takertui mainosmateriaalin ja karamelloksien lisäksi Discon ja Keanen sinkut. Nuo äänitteet luovutan mieluusti ensiksi käden pystyyn nostavalle. Paluumatka festaribussissa oli vesilinjalla olleelle huomattavan helvetillinen.

Levyä odotellessa fiilistelen Dalindéoa Tuubista.

Erja Lyytinen bändeineen veti keskiviikkoiltana Libertessä aivan loistavan keikan.  Dreamland Blues soi makuuni hiukan turhan terävänä - Pilgrimage-julkaisussa oleva akustisempi versio on enemmän makuuni, ja tekee paremmin biisille tilaa. Skinny Girl  vipatti puntteja niin, että farkuista oli tulla farkkushortsit. Keikan loppupuolella Lyytinen teki yllärin ja tuli soittamaan sokkeloisessa Libertessä yleisön keskuuteen mennen baaritiskille asti. En ehtinyt nähdä, saiko tuo blues-taivaan jumalatar nappaistua myös drinksun baaritiskillä soiton lomassa.

Videon ääni muistuttaa enemmän kissantappoa kuin bluesia, mistä syytän espoolaisen puhelinvalmistajan surkeata E50-mallia. Taidan anoa uuden, enemmän tarpeitani vastaavan mobiilihärpäkkeen, kunhan palaan taas tienaamaan makkaraa leivän päälle.

Röökaajille tiedoksi: Libertessä saa vielä röökata.