Archive for August, 2007

Jos bloggaat et aja… ööö tai siis jos kännäät, et bloggaa. Olen tullut varoitetuksi kännibloggaamisen seurauksista. Tuubista kaivautui esiin mainio video, jossa on yhdistetty känniautoiluvalistus ja bilis.

Ja harrasteisiin liittyen lisää typeryyksiä

Teemaa tukee myös Kännissä olemme ääliöitä -kampanja. Kampanjasta keskustelua enemmän toisaalla.

Does a chair rock tai kiinnostaako ketään? Miksi en pidä kiikkustuoleista tai kiikkutuoleista niinkuin meillä Savossa on tapana kutsua noita lattiannarisuttajia? Olen kovasti yrittänyt pohtia syitä moiseen, enkä ole löytänyt yhtään vedenpitävää selitystä. Epäilemättä osa inhotustani on lapsuuden trauma aina tiellä olevasta heiluvasta tuolista, osansa saa myös viherkeltaruskea istuimen loimi. Suurin syy lienee kuitenkin istumiskapineen epätasapaino. Rullaajassa ei pysty koskaan olemaan paikallaan, pienikin sydämen liike laittaa vimpaimen heilumaan. Tuolissa puritaani istuu paikallaan, autossa tai muussa mobiililaitteessa liikutaan. Muotoilu viittaa mummoon, ei sillä että minulla olisi mitään mummoani vastaan. Enemmänkin kyse on pysähtyneisuudestä. Onko minulla mitään syytä olla pitämästä kiikkustuolista?

Pitääkö mistään edes pitää?

Mikä onkaan rasittavampaa kuin koettaa tavoittaa ystävää, joka ei vastaa puhelimeen, ei vastaa tekstiviesteihin, ei kuuntele vastaajaan jätettyjä viestejä, ei vastaa sähköposteihin. Kai rasittavampaa on fyysisesti läsnä oleva ystävä, joka ei kuuntele tai jota ei kiinnosta sanottavasi? Onko sellainen ystävä ollenkaan? Milloin kuuluu olla huolissaan, milloin sellainen ei ole ystävä, milloin millään millään ei ole mitään väliä? Vai onko vika vaan minussa?

Viikkovitonen haluaa tällä viikolla valotettavan kodin tärkeyksiä.

Valitse kotoasi viisi yksityiskohtaa jotka ovat sinulle tärkeitä, mutta joita muut ei ehkä huomaa, ja kerro niistä.

1. Yksinkertaisuus. Esineiden täytyy olla tarpeellisia ja määrällisesti niitä saa olla mieluummin vähemmän kuin enemmän.
2. Tietokone ja työtila. Kompuutterin käyttöön pitää olla varattu oma työtila, johon oheen voi jättää roinat lojumaan kenenkään moisesta häiriintymättä.
3. Johtojen piilottaminen. Mikään ei ole sen rasittavampaa kuin lattialla pölyä keräävät johdot.
4. Keppiteline. Oven suuhun rakennettu narikka biliskepille, josta kepin saa napattua helposti mukaan.
5. Pyöreä keittiönpöytä. Missään ei ole mukavampaa viettää aikaa ystävien kanssa kuin tasapuolisesti pyöreän pöydän äärellä.

Aamu-unisuuteni ärsyynnyttämänä minua lahjottiin vuoden kierron yhteydessä torkkukytkimettömällä tajunnanräjäyttäjällä. Hämmästykseni rakastuin moiseen kitsch-pläjäykseen alta aikayksikön. En kyseenalaistanut klokun aitoutta, en kimmastunut esineen värikkyydestä enkä jäänyt kaipaamaan muotoon liittyvää mekaniikkaa. Mitä helvettiä? Epäilemättä intohimoni Simpsoneihin sai pienen puritaani-muotoilijan ehdottomuuden pehmenemään.

Viikonloppu meni flunssaa potiessa, väliin jäivät Ville Leinonen & Chrisse Forever -bändin keikka Huvila-teltassa sekä kauden viimeinen ratakilpailu Musto Classic Regatta ja kummitytön syntymäpäivät. D’oh, aina ei voi voittaa. Leinosen keikka oli kovasti kehuttu ja purjehdusskabassa Kaptah oli saanut kyytiä kovassa tuulessa varakipparin ajaessa paattia. Muston olisi pitänyt olla viimeinen koitos rakkaille purjehduskengilleni, nyt ne saivat viimeisen leposijan ilman elokuun lopun suolavettä. Eiväthän ne todellisuudessa mitkään viralliset purkkarit olleet vaan tavalliset Caterpillarin nahkalenkkarit. Perinteiset purjehduskengät ovat hyvin 80-lukulaiset (kera valkoisten tennissukkien) ja konseptina aikansa eläneet. Niitä näkee tosin vieläkin erittäin paljon seiloreiden jaloissa. Vaaleat pohjat, mukavuus ja kestävyys toteutuvat monissa muissakin popoissa kuin purkkareissa - pointti taitaa olla yhteenkuuluvuuden tunteessa ja perinteissä.

Zen Café soitti Tavastialla perjantaina ja hyvin soittikin. Pitkä keikkaputki ei tuntunut vaivaavan. Kaikki hititkin vedettiin sillä innolla kuin ne olisivat ensi kertaa soitossa. Aivan loistava livebändi - jampat ovat todella sisäistäneet tekevänsä asiakaspalvelutyötä.

Ihan vähän vaan tässä nokkaa lepuutan.
Valokuvatorstai: Uni