Välillä

Must tuntuu et oon hiukan liian tyhmä sikaareihin,
ja näyttää, että liian köyhäksi jään konjakeihin,
oon liian villi virastoon ja pöhkö päivätöihin,
liian pehmee palkkasoturiksi rettelöihin,

mahtaa monta ansaa vielä meikää odottaa,
kaikenlaista kuoppaa nokkosia pohjallaan,
mä mietin mahtaa monta ansaa vielä meikää odottaa,
kun käyn esi-isäin tapaan niihin astumaan,

oon liian rikas raittiiksi ja politiikkaan rehti,
näppylöitä numeroista nousemaan jo ehti,
oon perso sille, perso tälle, perso elämälle,
joskus hetken empaattiseks’ äidyn itkevälle.

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: “Perso elämälle”