Archive for November, 2007

Barcelonan merimuseossa nappaamani kuva julkaistiin Schmap:ssa eli Travel Guide:ssa. Tuossa yllä Schmap-palvelun tarjoilema Mini Schmapplet, jos vaikka Barcelona kiinnostaa.

Olen ollut puoli-iloinen Elisan asiakas jo parisen vuotta. Aiemmat kokemukset kyseisestä lafkasta ovat edellisen työnantajani ajoilta. Mainostavat kovasti mobiilipalvelujen nopeutta, mutta laajakaistan kanssa Elisa suhlaa minun kokemuksieni mukaan ihan aina.

Kaksi, kolme viikkoa ennen muuttoa soitin Elisan asiakaspalveluun ilmoittaakseni liittymän siirtotarpeesta. Asiakaspalvelijaneitokainen kuulosti kovasti asiakaspalveluhenkiseltä ja positiiviselta tyypiltä ja samalla hyvin epäammattimaiselta ja epävarmalta. Liekö ensimmäisiä päiviä ollut töissä. Puhelinsoitosta jäi epävarmuus kalvamaan, mutta minkäs teet: siirtopyyntö oli tehty ja liittymän siirto oli luvattu järjestää muuttopäivänä.

Muuttopäivä meni ja ADSL-purkissa loisti ainoastaan verkkovirtaa indikoiva ledi. Seuraavana maanantainakaan yhteys ei vielä näyttänyt sen enempää elonmerkkejä, joten lähestyin Elisan teknistä asiakastukea vikailmoituksen merkeissä. Puolisen tuntia kuuntelin ärsyttäviä hissimusiikkiklassikoita, kunnes sain ihmiskontaktin puheyhteyden päähän. Tämä asiakaspalvelija oli varsin ymmällään, sillä mitään siirtopyyntöä ei järjestelmästä löytynyt. Edellisen asukkaan liittymä oli kyllä onnistuttu katkaisemaan. Hemmo lupasi soittaa minulle, kun asia selviää. Hänen edukseen on laskettava se, että hän selvästikin tiesi mitä piti tehdä ja hoiti kaiken kaikkiaan asiakaspalvelun varsin ammattimaisesti. Lupasi laittaa liittymän siirron kiireellisesti hoidettavaksi. Vaadin saada tästä myöhästymisestä jonkinlaista kompensaatiota, ja sellaista minulle luvattiin. Saa nähdä kuuluuko yhtään mitään.

Muutama päivä taas mennä lumpsahti, kun ensimmäinen kontaktini eli tämä asiakaspalvelijaneitokainen lähestyi minua puhelimitse. Vapaasti puhelua muistellen:
“Teillä on ollut vähän viivästystä tämän liittymän kanssa, mutta nyt kaikki pitäisi olla kunnossa”, sanoi neitonen.
“Niin on ollu ongelmia ja on edelleen - liittymä ei toimi, bitti ei liiku. Siis kaikki EI ole kunnossa”, vastasin.
“No hyvä, että asia on järjestyksessä. Hyvää jatkoa.”, neitonen lopetti puhelun.
Jäin ymmyrkäisenä ihmettelemään tapahtunutta.

Meni taas ainakin viikko, Elisa lähestyi vaihteeksi kirjeitse. Postilaatikkooni oli ilmestynyt vahvistus liittymän siirrosta, jonka pitäisi tapahtua 14.11. Siirto oli tilattu kupongin mukaan 11.11. eli se toteutettaisiin siis 2,5 viikkoa sovittua myöhemmin. Kalvava epäilys hiipi mieleeni. Elisalla ei vaan homma toimi, tuskinpa se liittymä on tuonakaan päivänä kunnossa.

14.11. Relacomin kaveri ilmoitti puhelimitse, että “liittymä on nyt siirretty, voisitko tsekata, että se toimii kun ei tullut automaattikuittausta?” Eihän se liittymä mitään toiminut. Kaveri lupasi tulla saman tien paikan päälle tsekkaamaan probleeman. Puolen tunnin askartelun jälkeen talojakomon piuhat olivat oikein kytketyt ja data siirtyi Elisan liittymää pitkin. Relacomin kaveri oli oikein asiallinen ja ammattitaitoinen. Kuulemma normaalisti tällaiset hommat hoidetaan seitsemässä päivässä, nyt tämä tehtiin kahdessa. Lupasi, ettei ota tästä keikasta ekstraa vaan ilmoittaa, että homma meni keskuskaappikytkentänä. Minä kerroin reklamoivani tästä rankemmalla kädellä Elisalle, mikäli kompensaatiota ei näy seuraavassa laskussa.

Nettiaddiktiotani pääsin tällä välillä hoitamaan Welhon liittymällä, joka oli siirretty asuinpuoliskoni edellisestä lukaalista. Welho-liittymän siirto oli tapahtunut saumattomasti. Miksi sitten en jättänyt Elisaa sikseen? Koska liittymä siirtyy lähitulevaisuudessa työsuhde-eduksi.

Mikä Elisan ADSL:n etu kuluttajalle on suhteessa esimerkiksi Welhon (HTV:n) kaapelimodeemiin? Ei mikään. Hinnat ovat samaa luokkaa, ADSL-liittymä on selkeästi kaapelimotukkaa hitaampi ja epäluotettavampi hankittava. Soneran liittymä on ehkä Elisaakin huonompi. Ei muuten laadultaan, mutta hitaampi saatava. Helsingissä (minun tietojeni mukaan) ADSL-langat ovat Elisan hallinnassa ja Soneran pitää tilata asennukset Elisalta, mikä tarkoittaa automaattisesti hitaampaa toimitusta.

Vitonen kyselee tällä viikolla oppimisen ja luovuuden perään.

1. Tappaako koulu luovuuden (lainattu täältä)?
   Tuskinpa koulu luovuutta tappaa, ennemminkin voisi kysellä tukeeko suomalainen koulujärjestelmä riittävästi luovuutta? Minusta ei.
2. Milloin viimeksi opit jotain, joka avasi silmäsi jollekin aivan uudelle: mitä opit ja mitä uutta tajusit?
   Olen oppinut viime aikoina varsin paljon kiinalaisesta kulttuurista, menttaliteetista, tavasta tehdä työtä ja suhtautua kanssaihmisiin. Sen verran olen näistä oppinut, että tiedän olevani aiheen kanssa varsin noviisi.
3. Etsitkö aktiivisesti uutta opittavaa?
   Toki, erityisesti harrastuksiini liittyen. Työn kautta oppii koko ajan uutta, vaikkei työn tekemistä helposti oppimisprosessiksi tajua.
4. Voiko ihminen koskaan olla liian vanha oppimaan uusia asioita?
   Ei toki. Niin kauan kuin pää yhtään toimii, voi ihminen oppia uutta - jos vain haluaa.
5. Kenen mielestäsi tarvitsisi juuri nyt oppia jotain, ja mitäköhän se olisi?
   George Bush nuoremman olisi hyvä oppia suvaitsevaisuutta ja toisten huomioonottamista vastapainoksi oman edun tavoittelulle.

Palkanmaksupaikastani jo useatta kertaa lainassa olleen Nikon D70:en kittilinssi, Nikkor 18-70, oli pitänyt jo pidemmän aikaa ikävää rahinaa. Polttovälin säätö ei tarjoillut laajimmaista kulmaa vaan jumahti sinne 35 mm:n hujakoille. Tarkemman pyörittelyn tuloksena etummaisen linssin takapuolella näkyi nätti kromattu ruuvi, joka tuntui kuuluvan enemmänkin ruuvinreikään kuin valtoimenaan linssiä raaputtamaan.

Lomaviikon alkupuolella tartuin kameraa ruuveista - silläkin uhalla ettei kakkulasta tulisi käsittelyn jälkeen kuvauskelpoista. Vanha elektroniikkameisselisarjani ei ollut otollisin parivaljakko tähän pura-ja-kokoa -puuhasteluun. Talttapäämeisseleistä sai jotakuinkin pienimpiin ruuveihin istuvan niitä hieman viilaamalla.

Ensimmäisenä päivänä sain purettua kakkulasta noin puolet. Purkamisjärjestystä ei tullut aivan parhaalla tavalla dokumentoitua. Päivän askareet päättyivät siihen, kun ruuvimeisselit loppuivat yksinkertaisesti kesken. Oli lähdettävä tutustumaan Ohlssonin Clasin työkalutarjontaan.

Kokonaisedullisen työkaluhankinnan jälkeen pääsin purkamaan loputkin linssistä. Irtonainen ruuvi löytyi viimein ja viimein ehkä vimpaimen toiseksi viimeisimmistä nurkasta. Irronnut ruuvi piti paikallaan yhtä kolmesta zoomausliikettä ohjaavasta muovinpalasesta. Sain taas todennettua, että nakkisormilla varustettu käsityöläinen ei ole paras mahdollinen askartelemaan käden mittakaavaa pienempien esineiden kanssa. Yhden osasista kun sain paikalleen, toinen tai kolmas biitti irtosi ehkä sen seitsemän miljoonan toiston verran. Lopulta palikat asettuivat paikalleen ja pääsin ihmettelemään valtavaa ruuvien ja osien määrää, jotka piti saada nivottua yhteen pakettiin. Kaikki muut palikat tuntuivat löytävän aika luonnollisen sijaintinsa, mutta sähköisen signaalin kuljettamiseen tarkoitetut johtoset olivat tuottaa hieman kipeitä sormenpäitä.

Toisen päivän ja muutaman tunnin motoriikkaharjoituksen tuloksena kakkula näytti olevan yksi kokonaisuus ja yllätys yllätys: yksikään ruuvi ei ollut kotia vailla. Tarkennus toimi, valotusajan säätö toimi, zoomaus onnistui reunasta reunaan, rahinaa ei kuulunut, mutta aukosta ei tullut mitään informaatio kameralle asti. Kello oli jo monta ja ajattelin antaa asian olla. Ehkä linssipakettia voisi vielä tutkailla paremmilla silmillä. Tarkennuskehrä oli hieman jäykkä, mutta muuten kaikki vaikutti ok:lta, jos lisäksi aukkosäädön puutetta ei laskettu puutteeksi. Huonon meisselin vuoksi olin joutunut tuhoamaan yhden ruuvitornin, joka ei (toivottavasti) vaikuttaisi koskaan objektiivin kelvollisuuteen.

Kolmannen päivän pienen purkamisen ja askartelun tulemana olin saanut irtonaisen näköisen johdon paikalleen. Objektiivi toimi, homma oli paketissa! Muutama, ehkä itsestäänselvä ja yleispäteväkin opetus hommasta jäi plakkariin:

• Hanki kunnon työkalut. Ohlssoniltakin saa ihan kelvollisia, kun vaan osaa valita.
• Pidä huoli, että tiedät mikä osa kuuluu mihinkin. Pidä osat purkamisjärjestyksessä ja ota vaikka kuvat eri vaiheista. Kännykamerallakin saa ihan välttäviä kuvia.
• Yritä tehdä homma yhdessä vaiheessa. Vaikka kuinka hyvin dokumentoit, aina tahtoo jäädä joku asia muistamatta. Toisin sanoen: varaa riittävästi häiriötöntä aikaa puuhasteluun.
• Varaudu siihen, että ehjääminen ei onnistu. Aina ei voi voittaa. Esineistä selviää kyllä yleensä rahalla.

Fredalla sijaitsee pieni ja viihtyisä kaffela-konditorio nimeltä Krulla. Suuntasin sinne tänään ensimmäistä kertaa, on kuulemma ollut siinä jo pidempäänkin. Kahvi oli aivan loistavaa itävaltalaista mokkaa, jota tuli hilattua neljänneskilo himaankin. Luonnollisesti kaffetta sai lappaa koneeseen niin paljon kuin maistui, minulle riitti kaksi kipollista.

Palvelu oli huomaamattoman luontevaa ja hyvää, seuralaiseni pikkuiset leivokset veivät minunkin kieleni mennessään. En voi muuta kuin suositella.

Arvuuttelu eat.fi:ssä.

Muutto oli käsillä ja varasin auton Sörnäisten Rantatiellä sijaitsevasta muuttofirmasta hyvissä ajoin. Taisipa olla ihan kuukausi etukäteen. Auton noutoa edeltävänä päivänä minua lähestyttiin puhelimitse (repliikit vapaasti mielikuvieni mukaan, “Jamppa” on yleisnimi kaikille samantyyppisille julleille):
Jamppa: “Muuttolaatikosta terve. Sulle oli varattu 13m3:en muuttoauto?” (En muista auton mallia)
Minä: “Juu”
Jamppa: “Se ei nyt vapaudukaan vielä huomiseksi.”
Minä [suu loksahtaa auki]: “Öööö… no onko teillä jotain vaihtoehtoja tilalle?”
Jamppa: “No meillä olis tota Transitti ja sit siihen voisi ottaa peräkärryn.”
Minä: “No ei sit taida olla vaihtoehtoja…”
Jamppa: “Sille koko paketille tulee hintaa kympin verran enemmän, mutta voin antaa vaikka… Niin missäs tää teidän muutto on?”
Minä:” Helsingin sisällä muutetaan pari kämppää yhteen.”
Jamppa: “No saat siihen 50 km ilmaiseksi. Onko ok?”
Minä: “No ei taida olla vaihtoehtoja. Tullaan huomenna kuskin kanssa hakemaan setti.”

***utuskäyrä alkoi suuntaamaan yläviistoon, mutta minkäs teet. Oleellista oli saada jonkinmoinen auto seuraavana iltana noudettavaksi, jotta muutto saadaan tehtyä. Täytyi vaan toivoa, että kuski osaisi myös peruuttaa tällaisella yhdistelmällä.

Perjantaina sitten menin noutamaan autoa ja joku Jamppa tuli luovuttamaan kuljetussettiä. “Tässä on nyt semmonen homma, että pitää tsekata sähköt. Niissä on vissiin jotain feilua”, kertoili Jamppanen. “Kalustovastaavan piti tää tsekata, mutta ei ole sitä vissiin tehnyt.”
Kello löi puolta viittä ja oli vaan todettava, että peräkärrystä oli liki kaikki sulakkeet pahki. Kolmen vartin askartelun jälkeen kaksi Jamppaa olivat selvästi halajamassa kotiin. Odottelivat, että sanoisimme, että kaara on ihan ok. Kärryn jarruvalot eivät alkaneet tuikkimaan sitten millään. Tunnin jälkeen kuskimme totesi, että “No, yritetään ajaa varovasti.” Seuraavana aamuna pääsimme muuttamaan.

Muutto sujui mainiosti, ainoastaan yksi henkilöauto alkoi vetää viimeisiään ja hissi jumahti ennen pesukoneen roudaamista. Muutto sujui kymmeneltä hemmolta aikas sutjakasti viidessä tunnissa.

Auto kärryineen piti sitten palauttaa firman pihaan ja kärry piti lukita paksuun kettinkiin, jotteivat vorot sitä varastaisi. Yllätys, yllätys: avain ei tietenkään käynyt lukkoon. Muutaman soittoyrityksen, puhelinpalaverin ja huoltsikkakäynnin jälkeen sai kuskimme vastauksen ilmeisesti pajan toimarilta, että joku tulee laittamaan kärryn lukkoon. Eipä tuossakaan askareessa sitten mennyt kuin puolentoista tuntia.

Maanantaiaamuna oli aika mennä maksamaan kilometri-/polttoainekorvaukset pajan kassalle. Olin kerännyt kohtuullisen määrän agrea. Kerroin kassalla olevalle nuorelle Jampalle tyytyväisyysasteeni palvelun tasoon. Kilometrejä oli tullut mittariin kaikki 57, joista 50 oli jo hyvitetty autonvaihtosuhaamisen vuoksi. Loput 7 km sain hyvityksenä kärrykärsimyksistä.

Sinällään minulle ei ole mitään valittamista meitä palvelleita Jamppoja kohtaan. He tekivät työnsä oikein leppoisasti jopa perjantain päätteeksi, vaikka luvallinen kotiinlähtöaika olisi ollut selkeästi aiemmin. Jotain feilua on kuitenkin firman toimintatavoissa, jos tällaista suhaamista pääsee käymään.

Aiemminkin olen kyseisen firman palveluksia hyödyntänyt, mutta tämä oli sitten se kolmas kerta, joka toden sanoo.