Muutto oli käsillä ja varasin auton Sörnäisten Rantatiellä sijaitsevasta muuttofirmasta hyvissä ajoin. Taisipa olla ihan kuukausi etukäteen. Auton noutoa edeltävänä päivänä minua lähestyttiin puhelimitse (repliikit vapaasti mielikuvieni mukaan, “Jamppa” on yleisnimi kaikille samantyyppisille julleille):
Jamppa: “Muuttolaatikosta terve. Sulle oli varattu 13m3:en muuttoauto?” (En muista auton mallia)
Minä: “Juu”
Jamppa: “Se ei nyt vapaudukaan vielä huomiseksi.”
Minä [suu loksahtaa auki]: “Öööö… no onko teillä jotain vaihtoehtoja tilalle?”
Jamppa: “No meillä olis tota Transitti ja sit siihen voisi ottaa peräkärryn.”
Minä: “No ei sit taida olla vaihtoehtoja…”
Jamppa: “Sille koko paketille tulee hintaa kympin verran enemmän, mutta voin antaa vaikka… Niin missäs tää teidän muutto on?”
Minä:” Helsingin sisällä muutetaan pari kämppää yhteen.”
Jamppa: “No saat siihen 50 km ilmaiseksi. Onko ok?”
Minä: “No ei taida olla vaihtoehtoja. Tullaan huomenna kuskin kanssa hakemaan setti.”
***utuskäyrä alkoi suuntaamaan yläviistoon, mutta minkäs teet. Oleellista oli saada jonkinmoinen auto seuraavana iltana noudettavaksi, jotta muutto saadaan tehtyä. Täytyi vaan toivoa, että kuski osaisi myös peruuttaa tällaisella yhdistelmällä.
Perjantaina sitten menin noutamaan autoa ja joku Jamppa tuli luovuttamaan kuljetussettiä. “Tässä on nyt semmonen homma, että pitää tsekata sähköt. Niissä on vissiin jotain feilua”, kertoili Jamppanen. “Kalustovastaavan piti tää tsekata, mutta ei ole sitä vissiin tehnyt.”
Kello löi puolta viittä ja oli vaan todettava, että peräkärrystä oli liki kaikki sulakkeet pahki. Kolmen vartin askartelun jälkeen kaksi Jamppaa olivat selvästi halajamassa kotiin. Odottelivat, että sanoisimme, että kaara on ihan ok. Kärryn jarruvalot eivät alkaneet tuikkimaan sitten millään. Tunnin jälkeen kuskimme totesi, että “No, yritetään ajaa varovasti.” Seuraavana aamuna pääsimme muuttamaan.
Muutto sujui mainiosti, ainoastaan yksi henkilöauto alkoi vetää viimeisiään ja hissi jumahti ennen pesukoneen roudaamista. Muutto sujui kymmeneltä hemmolta aikas sutjakasti viidessä tunnissa.
Auto kärryineen piti sitten palauttaa firman pihaan ja kärry piti lukita paksuun kettinkiin, jotteivat vorot sitä varastaisi. Yllätys, yllätys: avain ei tietenkään käynyt lukkoon. Muutaman soittoyrityksen, puhelinpalaverin ja huoltsikkakäynnin jälkeen sai kuskimme vastauksen ilmeisesti pajan toimarilta, että joku tulee laittamaan kärryn lukkoon. Eipä tuossakaan askareessa sitten mennyt kuin puolentoista tuntia.
Maanantaiaamuna oli aika mennä maksamaan kilometri-/polttoainekorvaukset pajan kassalle. Olin kerännyt kohtuullisen määrän agrea. Kerroin kassalla olevalle nuorelle Jampalle tyytyväisyysasteeni palvelun tasoon. Kilometrejä oli tullut mittariin kaikki 57, joista 50 oli jo hyvitetty autonvaihtosuhaamisen vuoksi. Loput 7 km sain hyvityksenä kärrykärsimyksistä.
Sinällään minulle ei ole mitään valittamista meitä palvelleita Jamppoja kohtaan. He tekivät työnsä oikein leppoisasti jopa perjantain päätteeksi, vaikka luvallinen kotiinlähtöaika olisi ollut selkeästi aiemmin. Jotain feilua on kuitenkin firman toimintatavoissa, jos tällaista suhaamista pääsee käymään.
Aiemminkin olen kyseisen firman palveluksia hyödyntänyt, mutta tämä oli sitten se kolmas kerta, joka toden sanoo.
Entries (RSS)