Olen ollut puoli-iloinen Elisan asiakas jo parisen vuotta. Aiemmat kokemukset kyseisestä lafkasta ovat edellisen työnantajani ajoilta. Mainostavat kovasti mobiilipalvelujen nopeutta, mutta laajakaistan kanssa Elisa suhlaa minun kokemuksieni mukaan ihan aina.
Kaksi, kolme viikkoa ennen muuttoa soitin Elisan asiakaspalveluun ilmoittaakseni liittymän siirtotarpeesta. Asiakaspalvelijaneitokainen kuulosti kovasti asiakaspalveluhenkiseltä ja positiiviselta tyypiltä ja samalla hyvin epäammattimaiselta ja epävarmalta. Liekö ensimmäisiä päiviä ollut töissä. Puhelinsoitosta jäi epävarmuus kalvamaan, mutta minkäs teet: siirtopyyntö oli tehty ja liittymän siirto oli luvattu järjestää muuttopäivänä.
Muuttopäivä meni ja ADSL-purkissa loisti ainoastaan verkkovirtaa indikoiva ledi. Seuraavana maanantainakaan yhteys ei vielä näyttänyt sen enempää elonmerkkejä, joten lähestyin Elisan teknistä asiakastukea vikailmoituksen merkeissä. Puolisen tuntia kuuntelin ärsyttäviä hissimusiikkiklassikoita, kunnes sain ihmiskontaktin puheyhteyden päähän. Tämä asiakaspalvelija oli varsin ymmällään, sillä mitään siirtopyyntöä ei järjestelmästä löytynyt. Edellisen asukkaan liittymä oli kyllä onnistuttu katkaisemaan. Hemmo lupasi soittaa minulle, kun asia selviää. Hänen edukseen on laskettava se, että hän selvästikin tiesi mitä piti tehdä ja hoiti kaiken kaikkiaan asiakaspalvelun varsin ammattimaisesti. Lupasi laittaa liittymän siirron kiireellisesti hoidettavaksi. Vaadin saada tästä myöhästymisestä jonkinlaista kompensaatiota, ja sellaista minulle luvattiin. Saa nähdä kuuluuko yhtään mitään.
Muutama päivä taas mennä lumpsahti, kun ensimmäinen kontaktini eli tämä asiakaspalvelijaneitokainen lähestyi minua puhelimitse. Vapaasti puhelua muistellen:
“Teillä on ollut vähän viivästystä tämän liittymän kanssa, mutta nyt kaikki pitäisi olla kunnossa”, sanoi neitonen.
“Niin on ollu ongelmia ja on edelleen - liittymä ei toimi, bitti ei liiku. Siis kaikki EI ole kunnossa”, vastasin.
“No hyvä, että asia on järjestyksessä. Hyvää jatkoa.”, neitonen lopetti puhelun.
Jäin ymmyrkäisenä ihmettelemään tapahtunutta.
Meni taas ainakin viikko, Elisa lähestyi vaihteeksi kirjeitse. Postilaatikkooni oli ilmestynyt vahvistus liittymän siirrosta, jonka pitäisi tapahtua 14.11. Siirto oli tilattu kupongin mukaan 11.11. eli se toteutettaisiin siis 2,5 viikkoa sovittua myöhemmin. Kalvava epäilys hiipi mieleeni. Elisalla ei vaan homma toimi, tuskinpa se liittymä on tuonakaan päivänä kunnossa.
14.11. Relacomin kaveri ilmoitti puhelimitse, että “liittymä on nyt siirretty, voisitko tsekata, että se toimii kun ei tullut automaattikuittausta?” Eihän se liittymä mitään toiminut. Kaveri lupasi tulla saman tien paikan päälle tsekkaamaan probleeman. Puolen tunnin askartelun jälkeen talojakomon piuhat olivat oikein kytketyt ja data siirtyi Elisan liittymää pitkin. Relacomin kaveri oli oikein asiallinen ja ammattitaitoinen. Kuulemma normaalisti tällaiset hommat hoidetaan seitsemässä päivässä, nyt tämä tehtiin kahdessa. Lupasi, ettei ota tästä keikasta ekstraa vaan ilmoittaa, että homma meni keskuskaappikytkentänä. Minä kerroin reklamoivani tästä rankemmalla kädellä Elisalle, mikäli kompensaatiota ei näy seuraavassa laskussa.
Nettiaddiktiotani pääsin tällä välillä hoitamaan Welhon liittymällä, joka oli siirretty asuinpuoliskoni edellisestä lukaalista. Welho-liittymän siirto oli tapahtunut saumattomasti. Miksi sitten en jättänyt Elisaa sikseen? Koska liittymä siirtyy lähitulevaisuudessa työsuhde-eduksi.
Mikä Elisan ADSL:n etu kuluttajalle on suhteessa esimerkiksi Welhon (HTV:n) kaapelimodeemiin? Ei mikään. Hinnat ovat samaa luokkaa, ADSL-liittymä on selkeästi kaapelimotukkaa hitaampi ja epäluotettavampi hankittava. Soneran liittymä on ehkä Elisaakin huonompi. Ei muuten laadultaan, mutta hitaampi saatava. Helsingissä (minun tietojeni mukaan) ADSL-langat ovat Elisan hallinnassa ja Soneran pitää tilata asennukset Elisalta, mikä tarkoittaa automaattisesti hitaampaa toimitusta.
Entries (RSS)