Vuosi 2008 kuvina
Vuosi, tuo ihmisten tapa hahmottaa ajankulumista, on taas kohta vierähtänyt. Nyt järjestysnumeroltaan 2008. Mitä tästä jäi käteen? Tai olisiko mitään edes pitänyt jäädä käteen? Tai edes mieleen? Mitähän sitä tekisi numeron vaihtuessa 2009:ksi? Tuskin mitään erikoista. Valokuvia tuli ainakin otettua.
Tammikuun alussa sain hankittua Nikon D80:en. Nyt vuoden lopussa sain jopa myytyä ensimmäiset kuvani. Olen toki kuvannut paljon aiemminkin, muutaman vuoden breikki oli vaan välissä.
Tässä vuoteni 2008 kuvina.
Kiitos ja entistä parempaa vuotta 2009!
Bussimainos
En muista mitä tässä mainostettiin, ehkä jotain akkainlehteä. Viesti oli kuitenkin hymyilyttävä, mieleenpainuva.
Kamera melkein huoltoon
Kuva: http://www.photoxels.com/nikon-d80-review.html
Nikonin ISO-herkkyyden säätö ei toiminut muuta kuin valikon kautta. Olihan kamera ollutkin minulla jo monta kuukautta. Tammikuun alusta lukien olen kuvannut vehkeellä reilun 10000 kuvaa. Takuulaput mukaan ja Rajalaan. Liike oli juuri muuttanut 10 metrin matkaan uusiin hienoihin tiloihin. Myyjä suhasi ja puhui puhelimessa eikä ehtinyt palvella. Avasin kameralaukun tiskillä, otin kameran käteeni ja kas: ei siinä mitään vikaa ollut. Kamera takaisin laukkuun ja muille asioille. Demoefekti.
Sorsia
Sorsastus alkoi tänään puolelta päivin. Olin kovin innokas sorsastaja nuorempana, sitten tuli muita kiinnostuksen kohteita enkä ole asettakaan omistanut lähemmäs viiteentoista vuoteen. Metsästämisessä on jotain primitiivisen houkuttelevaa. Tuntuu tosin paljon hyväksyttävämmältä sanoa syövänsä rehuja ja tykätä vaan lintujen katselusta. Sorsapaisti on hyvää, erityisen mainiolta maistuu itse saalistettu elukka. Sama kalan kanssa. On toisaalta ihan nastaa, että sikaa ja nautaa saa ihan lähikaupasta.
Purjeilla kisaamista
Lauantai meni leppoisasti Viaporin Tuopissa, pääsimme sijalle 6./12 [pdf]. Myöhästyimme lähdöstä jonkun 15 sekuntia, sen verran oli taas härdelliä lähtöalueelle. Vettä satoi liki koko ajan ja miehistö kippareineen oli märkänä hyvistä sadevaatteista huolimatta. Ainoastaan keulagasti oli varautunut aurinkoisen sään varalle ja purjehtikin shortseissa ja t-paidassa… Pysyimme lenssin ja slöörin hyvin huippuveneiden vauhdissa, mutta kryssille emme saaneet edelleenkään riittävästi nousukulmaa. Täytyy tutkia förstaagin ja viuluvanttien kireys.
Sunnuntai meni Lightningien 60-vuotisjuhlaregatan organisoinnissa. Sää noudatteli lauantain linjaa. Skabassa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yksi paatti ei saanut puuskassa löysättyä ison skuuttia ja seurauksena oli uimareissu. Miehistö sai veneen ekalla kerralla ylös omin voimin, mutta toisen kaatumisen jälkeen jouduttiin askartelemaan sitten kolmen veneen voimin. Yhdellä veneellä pidettiin jollaa tuulessa, toisella käännettiin venettä ja kolmannella kerättiin merestä uimaan lähteneitä tavaroita. Miehille ei käynyt kuinkaan.
Veteen ja takaisin
Sunnuntaina tuuli mukavan napakasti reilut kymmenen metriä sekunnissa suoraan naamaan. Suomenlinnan eteläpuolelta Hevosille oli varsin monttuista. Jossain käännöksessä tovi sitten ostamani Windex päätti lähteä syleilemään merta. Ruuvimeisselillä työskentely kun on niin vaikeaa.
Meri oli tyhjä, montaakaan venettä ei tullut vastaan. Sipoonselän itäpuolella tapasin silkkiuikkuja. Vettä satoi, mutta vene liikkui. Laskin purjeet määräsatamani lähettyvillä saaren suojassa. En ollut vielä käynnistänyt konetta, kun tajusin olevani kainaloita myöten vedessä. En vieläkään tajua mitä tapahtui – joko astuin kapealla kannella harhaan tai sitten liukastuin. Pelastusliivit olivat purjehdustakkini alla, turvavaljaat niiden päällä, valjaat kiinni lifelinessa. Hain varalaita on sen verran matala, että ylöskiipeäminen sujui helposti. Hämmästyttävää oli, että kaikkialta muualta olin märkä paitsi lantion kohdalta. Säikäytti.
Kolme yötä vietin saaressa jumissa, tuuli puhalsi idästä 15-21 m/s välillä. Siihen keliin ei tee mieli ihan huvikseen mennä.
Paluumatkalla ei sitten juurikaan tuullut. Meni koneella pärisyttämiseksi.
606-purjehdusta
Pääsinpä sitten vihdoin ja viimein purjehtimaan seuramme 606:lla. Hankimme seuraamme neljä 606:sta klubipurjehduksia, koulutusta ja skabaamista varten. Vene on oikein mainio purjehtia kahden hengen miehistöllä. Vakaa ja sporttinen. Särkän eteläpuolelle tuuli oikein sopivasti tälle jollalle (ja miehistölle). Spinaakkerikin oli ylhäällä muutamaan otteeseen.
Kuvia Ilosaarirockista
Ilosaarirock tuli ja meni, enempi jorinaa tuli kirjoiteltua Joku Kuuntelee -blogiin.
Kuvia tuli otettua varsin paljon, erikoistilauksena lisäksi setti kuvia Mad Sinille.
Ilosaarirockissa ottamiani kuvia voi katsella Flickristä.
Lomografiaa
Kuva: Curbside Prophecies
Jostain syystä eksyin Lomo-sivuille. Minua on pitkään kiehtonut ajatus kuvaamisesta rullafilmikoon kameralla. Lomolla kuvaamisessa ei ole oikeastaan tärkeää edes filmi tai tekniikka vaan Lomon aikaansaama ainutlaatuinen fiilis.
Diana-kamera houkuttaisi kaikessa kehnoudessaan. Velviaa koneeseen ja baanalle. Vielä kun punaista Meg-versiota olisi saatavilla.
Lomo-kauppa
Flickrin Lomo-kuvia
Flickrin Lomo-ryhmä
Uutta harrastamista
Oman käden mukaan poratut reiät auttavat kummasti saamaan heittoon tarkkuutta ja vähän käytetyn pallon pinta puree parkettiin hienosti. Heitto tuntuu hyvältä. Äkkiseltään kaksi sarjaa tuntuu varsin riittävältä, kolmannella sarjalla sitä on jo kovasti väsynyt.
Minua lahjottiin omalla keilapallolla. Heitossa oli vissi ero talon palloilla heittämiseen verrattuna. Nyt pitäisi sitten miettiä, että mistä saa vielä aikaa keilaamiseen purjehtimisen, valokuvaamisen, biljardin ja musiikin harrastamisen lisäksi. Vähemmän kaikkia? Hmmm. Lisää tunteja vuorokauteen? Täytyy yrittää. Ai niin, töissäkin pitäisi välillä käydä.
Vähän säröä
Kuva: Googlen kuvahaun kautta napattu
Nyt saa Voxista ulos hieman aiempaa parempaa säröä, hankin nimittäin edullisen ja leppoisan Behringer Blues Overdriven (BO100) Soundstoresta.
Musiikkiaiheiset jorinat tulee siirtymään tästä edespäin jokukuuntelee.net:iin, johon kirjoittelemme Martin kanssa
Yksinpurjehdusta
Tuli sitten kokeiltua yksinpurjehdusta. Purjehtiminen Kaptahilla on varsin helppoa ja mukavaa yksinkin, etenkin kun askartelin paattiin kunnon pinnalukituksen. Kovassa kelissä hommaa ei ole tullut vielä testattua. Laituriin ajaminen on hankalaa, jos sivutuuli painaa.
Nikon D700 julkaistu
kuva: Nikon
Nikon julkaisi uuden, D3:n ja D300:n väliin sijoittuvan, D700:n. Rungon hinta tulee olemaan aika napakka, jossain $3000 tienoilla. Siinä on kaikki ne ominaisuudet, joiden perään olen kuolannut: ISO 6400, nopea sarjakuvaus (MB-D10 akkukahvan kanssa) ja oleellisimmat toiminnot heti käsillä. Niin ja täysikokoinen kenno. Menee vaan joka tapauksessa harrastajan budjetin ulottumattomiin.
Lisää:
Nikon D700 Hands On Preview
D700: summary and photos
dpreview.com
Purjehduskausi korkattu
Purjehduskausi on nyt korkattu, näin juomismetaforaa käyttäen. Keli oli hieno, vaikka sade- ja ukkoskuuroja lupailtiinkin. Vihdoin ja viimein Kaptah sai myös Windexin toppiin. Vaikka tuo tuulenosoitin asennettiin ihan oikein ja suoraan, vinoonhan se sitten kuitenkin meni.
Purjeilla laiturista, purjeilla laituriin. Tuntui hyvältä.
Koivuja ja Ismoa
Tavastia oli eilen illalla täynnä koivuja. Tupa oli toki täynnä ihmisiäkin. Hieman myöhästyimme Ismo Alanko & Humppasäätiön keikalta, mutta Ismo Alanko Teholla kuittasi tuon missaamisen. Ismo Alanko Teho Majamäen kanssa kuulostaa kerta kerralta paremmalta, pari on todella nivoutunut yhteen. Vanhoihin Siekkareiden ja Hassisen Koneen biiseihin on tehty raskaat ja tanakat sovitukset, jotka toimivat ihan tolkuttoman hyvin.
Henry’s Pubissa soitti The Barefoot Brothers, josta otin muutaman kuvan.
Puolipuuhakas harrasteviikonloppu – katso kuvat
Klaus Thunder
Perjantaina Senaatintorilla oli Karjalan alueen puffi nimeltään Ilo elää Karjalassa. Lavalla veivasi Sanna Kurki-Suonio tjsp, joka ei lämmittänyt sydäntä yhtään. Sen sijaan lohi, muikut ja perunat olivat rasvaisia eli hyviä. Espan puolella Aleksi Ojala uikutti, keikka oli yhtä huono kuin Turussa. Minkä takia mies ei voi olla vähättelemättä itseään? Ihan mainioita biisejä, mutta ei viitsi pitkään kuunnella artistia, joka aloittaa keikan vähättelemällä itseään. Sviddu, asennetta peliin! Katso kuvat.
Asennetta ei puuttunut sen sijaan Klaus Thunderilta ja Vilhelm Meisteriltä elikkäs Klaus Thunder & Ukkosmaine -syntikkaduolta. Jampat pistivät itsensä totaalisesti peliin. Kaikki hymyilivät, aurinko paistoi. Biisit ovat, miten sen nyt sanoisi, nopeatempoisia ja erittäin naiiveja rakkauslauluja, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Katso kuvat. [edit] Lisää samasta aiheesta.
Lauantaina Särkällä jatkui Särkkä Sail 08 ja ohjelmassa oli mm. pelastautumisharjoitus. Helsingin Meripelastajat opastivat kuinka veteen pudonnut jamppa saadaan takaisin paattiin. Olosuhteet eivät ihan vastanneet todellisuutta: vene oli paikallaan, aikaa oli vaikka hevoset söisi ja nostamiseen oli vielä haavintyyppinen erikoistyökalu. Katso kuvat.
Pekka pelastettavana
Pari venettä harjoituspaikkaa tuonnempana sekopäinen joutsen takoi nokallaan veneen kylkeen ilmestynyttä peilikuvaansa. Ei tainnut olla karkotustoimenpiteellä muuta vaikutusta kuin että nokka tuli pipiksi.
Sunnuntaina sain vaihdettua paattiin peräköyden, 16mm paksun 12-lyödyn köyden pleissaaminen ei vaan onnistunut. Sen sijaan sain tiivistettyä mastonjalan punaisella muovipussilla ja vaihdettua puomitelttaan kiinnitysnarut. Leppoisaa.
