Archive for the “Pallopelejä” Category

Kulttuuritalolla oli eilen mainiot matsit. Mella vei naisten 9-pallon Suomen mestaruuden, Jenni Saimen toiseksi. Petri Pohjola voitti pyramidin mestaruuden ja Ville Pasanen vei kaisan voiton. Kotiklubilaiset kuittasivat siis kolme kultaa ja yhden hopean. Onnittelut kaikille!

SM 2008 @Sbil

Muutamia kuvia

Kuva: Worldsnooker.com

En ole koskaan hikiurheilusta pitänyt, enkä moottorin pärinästä. Pallopeleistä sen sijaan snooker on jaksanut kiehtoa monta vuotta. Räikköset ja kaiken maailman jääkiekon pelaajat lähinnä vituttavat, sen sijaan noita kahta ylläkuvattua arvostan kovasti. Davista vanha herrasmiehenä, Ronniea ihan vaan taitojen ja pelityylinsä puolesta. Ronnien toilailuista voi sitten olla vaikka mitä mieltä.

Worldsnooker-saitilta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista snookeraiheista statistiikkaa. Näin maailmanmestaruusskabojen aikaan ne jaksavat kiinnostaa aiempaa enemmän.

Go Ronnie go!

Yhdeksän oli pelaajaa 9-pallon, kaikki varsin hyviä sellaisia. Poolin pelaajia. Ritzin viikkokisoissa. Ensimmäisessä matsissa ote vähän lipsahti. 1-5 -tilanteesta otin 6-5 takkiini. Joni teki pari aloitusysiä ja pelasi hieman paremmin. Häviäjien puolella voitin Thomaksen suoraan 6-2, sitten Totin 6-3, Hännisen niukasti 6-5. Hännistä vastaan sain hieman munkkivoiton: kontrassa oli jäljellä 8 ja ysi, ysi lähellä päätyvallia. Kasi kaukana pillissä ja minä yrittämään suoraan säkkiin ja pakilla ysille. Kasi pompsahti haagista sivuvallin kautta kohdesäkkiin. Oho. Oma jäi ysille niinkuin pitikin.

4-cupissa vastaan tuli Jäntti. Mikolla tasoitus -1, minulla 2. Yhden erän vein, muuten olin todella perästätulija. Ei ollut paljon tekemistä. Nastaa oli pelata, sijoituksella 3.-4. sain femman. En siis jäänyt kuin kaksi euroa tappiolle.

Opin lyömään breikin pienemmällä forssilla. Ei tullut montaa tyhjää aloitusta. Tuntui hyvältä.

Toiset tekee mitä osaa, toiset mitä haluaa.

1-3, kuusi tuntia odottelua, 1-3 ja kotiinlähtö. Siinä tiivistetysti 2. divarin 8-pallorankingin RG7:n saldo Espoosta minun osaltani. Peli kulki varsin hyvin, pientä jännittämistä oli havaittavassa ensimmäisessä matsissa, jonka pelasin kilpailunjohtajaa vastaan. Peli oli kuitenkin huomattavan paljon rennompaa kuin edellisessä rankingissani. Yhden helpon mokan taisin ensimmäisessä ottelussa tehdä, vastustaja oli vaan parempi. Teki vielä aloituspartin 1-2 tilanteessa. Sitten alkoi kisojen tuskallisin vaihe: odottaminen. Seuraavaa matsia sain odottaa kokonaista kuusi tuntia. Eipä sille tietysti mitään mahtanut, kahdeksan pöytää oli käytössä 101:lle pelaajalle, kolmeen voittoon pelattiin.

Toinen ottelu alkoi vastustajan tehdessä tyhjän aloituksen. Tein kuusi palloa pötköön, mutta vastustaja tyhjensi lyöntivuorollaan pöydän. Seuraavassa erässä pallot jäivät aloituksesta hiton hankalasti, mutta sain työvoiton. Kolmas ja neljäs erä olivat todella tiukkoja, vastustaja sai vaan sitten lopulta molemmissa kahdeksikon pussiin.

Kaiken kaikkiaan turnauksesta jäi hyvä fiilis. Peli kulki ja pelaaminen oli suht rentoa. Ei auta kuin treenata lisää.

Työmatkan yhteydessä tarjoutui mahdollisuus päivän pikavisiittiin Hong Kongiin. Tokihan siinä teki mieli sitten katsastaa myös paikan biljardisalit. Vaivaan auttoi mobiili-Google. Yhteenvetona voi sanoa, että saleja on Honkkarista vaikea löytää ja ilmeisesti nitä on siellä myös vähänlaisesti. Joe’s Billiards and Bar sattui olemaan kohtuullisen matkan päässä sijainnistamme. Sisäänkäynti ulko-ovella viittasi hotelliin, mutta ala-aulasta pääsi portaita pitkin kakkoskerrokseen. Ensin oli pitänyt toki käydä tutkimassa hissikuljetuksen mahdollisuus.

Sali oli varsin siisti, pool-pöytiä oli kymmenkunta. Televisiosta tuli samaan aikaan snookeria, mutta sellaista pöytää ei salilta löytynyt. Kiinalaisia salilla ei ollut kovinkaan montaa, asiakkaat näyttivät olevan lähinnä länkkäreitä. Tarjoilu pelasi hienosti, hinnat olivat ihan Suomen salien tasoa. Erona voi mainita, että kaikki pöydät olivat ihan priimakuntoisia ja puhtaita l. todella nopeita. Palloina oli ns. telkkaripallot. Pöytien ympärillä oli tilaa pelata. Lähtiessä vilkuilin myynnissä olleita tarvikkeita ja kaikki laminaattitipeistä lähtien olivat valikoimiltaan ja hinnoiltaan ihan Suomen tasoa.

Kuva: Cue & Case

Olen tässä pidemmän aikaa etsinyt uutta keppikoteloa biliskepeilleni. Suomesta saatava tarjonta, ainakin webbikauppojen perusteella, on kokolailla puuduttavaa - sitä samaa kahden butin ja kahden saftin koteloa mustana. Itselleni olen etsiskellyt koteloa, johon mahtuisi poolin pelikeppi, jump&break-keppi sekä viimeisimpänä lahjukseksi saamani pyriskeppi. Ameriikan mailla tilanne on selkeästi toinen. Cue & Case:lla on tarjolla mm. sporttisia ja rockin-makuisia koteloita, Jim Murnakilla taas jos jonkunmoisia makeita custom-koteloita - näin pari kauppaa mainitakseni. Nyt vielä pitäisi päättää paljonko moiseen kuljettimeen raaskii sijoittaa.

Kuva: Marjut

Uusi vuosi on hyvä aloittaa huoltamalla biliskepit. Furyn tehdasnahka sai väistyä uuden Sniperin laminaatin tieltä. Ja tähän väliin sitten varoitus: Jos vaihdat keppiisi nahan allaolevien ohjeiden mukaan, saatat vaurioittaa keppiäsi, jos työkalut eivät oikein tahdo pysyä näpeissäsi. Hyvillä bilissaleilla vaihtavat nahkoja pientä korvausta vastaan. Ainakin Mella on Ritzissä vaihtanut nahkoja, oman Predatorin tipin ja saftihuollon olen teettänyt Pool Gardenin Kari Talviolla. Pool Gardenissa on keppisorvi, jolla saa taitavissa käsissä erittäin hyvää jälkeä aikaiseksi.

EDIT: Minulta kysyttiin, että miksi nahka pitää vaihtaa keppiin? Minulla on siihen kaksi syytä: nahka kannattaa vaihtaa, jos se on kulunut liian pieneksi ja/tai kovaksi ettei sillä ole enää hyvä pelata tai jos nahan laatu ei tyydytä. Olen itse tottunut pelaamaan laminaattinahoilla (jotka myös kestävät normaalinahkaa pidempään) ja vaihdan tehdasnahan (joka on yleensä ns. tavallinen nahka) lähes poikkeuksetta laminaattiin.

Jos kuitenkin päätät vaihtaa itse keppiisi nahan, tsekkaa vielä ohjeistus Easypooltutor.com:sta tai Seybert’s:ltä (jos video toimii) ja hae ohjeita vaikka Bilisliiton keskustelupalstalta hakusanoilla “nahan vaihto” tai “tipin vaihto” tai liimaus.

Jos vieläkin olet sitä mieltä, että tipin voisi itse vaihtaa, ennen kuin maksaa lystistä jollekin, alla on minun tapani tehdä homma.

Ja vielä pieni täsmennys: nahka ja tippi ovat ihan samoja asioita, käytän niitä vaan sujuvasti sekaisin.

1. Ota kaikki tarvittavat työkalut esille
   1. Nahka. Kannattaa hankkia hieman kepin päätä l. holkin halkaisijaa suurempi nahka, jotta liimaaminen on helpompaa. Jos hankit just samankokoisen nahan kuin holkki on, se pitää saada liimattua sitten ihan keskelle. Hiomavaraa ei ole. Tipin tyyppi (tavallinen vai laminaatti) on ihan makuasia. Laminaateilla saan ainakin itse paremman tuntuman palloon ja niillä saa kierteen puremaan paremmin. Ovat myös hinnaltaan kymmenkertaisia tavalliseen nahkaan verrattuna.
   2. Liimaa. Itse käytän pikaliimaa, pika-epoksikin passaa, Araldit ja kontaktiliimatkin on ihan ok. Vaihtamani tipit ovat pysyneet ihan hyvin pikaliimalla, hitaampien liimojen kanssa olisi hyvä olla liimauspuristin.
   3. Katkoveitsi tai mattopuukko. Ylipäätään joku terävä ja ohutteräinen veitsi on hyvä.
   4. Hiomapaperia. 80-karkeuksisella saa hiottua holkin päätyä l. liimapintaa, samoin nahkaa on hyvä muotoilla tällaisella. Hienompaa paperia, esim. 400, 800, 1000, käytän sitten kun holkkia pitää kuitenkin ihan pikkuisen hioa liimauksen jälkeen.
   5. Tasainen kiiltävä metallinpala. Tällä kiillotetaan ja kovetaan tipin reuna, kun se on ensin muotoiltu oikeanlaiseksi.
   6. Tip shaper. Periaatteessa ihan ylimääräinen työkalu tarkkakätiselle, mutta helpottaa tipin muotoilua.
2. Ota vielä roskakori ja pölynimuri siihen hollille. Hiotessa tulee jonkun verran sontaa ja on parempi, että roskat saa siivottua poies ennen kuin huoneen hallitus huomauttaa asiasta.
3. Leikkaa vanha nahka pois katkoveitsellä. Kannattaa leikata mahdollisimman suoraan, painaa veitsi vaan nätisti ja tasaisesti nahan ja holkin välistä. Holkkiin jää ainakin minulla yleensä vähän vanhaa nahkaa ja liimaa. Niitä voi varovasti vuolla siitä katkoveitsellä, loput sitten voi hioa pois. Kun hiot holkin päätä, tee se varovasti. Holkkia ei kannata kuluttaa yhtään ylimääräistä. Yritä hioa suoraan ja pyöristämättä holkin kulmia. Hio myös uuden nahan liimapinta tasaiseksi ja hieman karheaksi, jotta liima tarttuu kunnolla.
4. Liimaa uusi nahka paikalleen. Pikaliimaa ei tarvitse levittää kuin toiselle pinnalle. Itse teen homman niin, että laitan liimaa nahkaan siten, että sitä on joka kohdassa liimapintaa ja puristan saftin ja nahan kohtisuoraan pöytää vasten. Hitaammilla liimoilla hommaa todellakin helpottaa liimauspuristin, joita voi ostaa “halvalla” biljarditarvikeliikkeistä.
5. Suojaan yleensä tässä vaiheessa holkin kierittämällä siihen kerroksen teippiä, jotta se ei mene ihan niin helposti naarmuille.
6. Nahan muotoilu kannattaa aloittaa sitten kun liima on varmasti kuivunut. Leikkaan ensin varovasti tursuneen liiman ja holkin yli tulevan nahan terävällä katkoveitsellä mahdollisimman tarkkaan. Homma pitää tehdä kepin suuntaisesti. Sitten hion johonkin palaan (esim. viilaan) pyöritetyllä hiomapaperilla nahkaa vielä tasaisemmaksi suhteessa holkkiin, tässä vaiheessa voi sitten nahkaa hioa myös poikittaissuunnassa, mutta sitä holkkia pitää sitten erityisesti varoa. Viilaakin voi käyttää, jos osaa. Mikäli holkkiin tulee naarmuja, tarttuu siihen ihan varmasti kiksikin, mikä taas kuluttaa holkkia. Holkin vaihto ei sitten ihan kotikonsteilla onnistukaan. Kun nahka on saatu holkin kokoiseksi, pitää se muotoilla hieman pyöreäksi, jotta sillä saa paremman kosketuksen palloon. Ameriikkalaiset vissiin suosittelevat, että nahka olisi hyvä olla poikkileikkaukseltaan jotakuinkin 5 dimen muotoinen. Itse teen tipin muotoilun aikalailla tunteella. Oleellista on, että tippi on tasaisen, säännöllisen pyöreä. Tarkan muodon tekemistä helpottaa tuo mainitsemani Tip Shaper, joita niitäkin saa biljarditarvikeliikkeistä.
7. Tipin reuna kannattaa kovettaa, jotta se ei lyttääntyisi l. tulisi kovin sienen muotoiseksi, kun kepillä moukutetaan palloja. Homman saa tehtyä helpoimmin siten, että kastelee tipin suoran osuuden vaikka syljellä ja hankaa nahan reunaa kiiltävällä metallilla. Jos reuna ei ala kiiltämään niin lisää vaan sylkeä ja kovaa hankausta suoralla metallilätkällä.
8. Kiksiä nahkaan. Homma on valmis ja eikun pelaamaan. Yleensä tippiä joutuu hieman muotoilemaan uudelleen, kun sillä on taottu hetki palloja.

Ei muuta kuin onnea ja menestystä. Ei homma mikään erityisen vaikea ole, jos työkalut yhtään pysyvät kädessä. Pahimmillaan saat tuhottua kalliin nahan ja vaurioitettua holkkia, mutta eipä juuri muuta.

Kuva: Marjut

Juuri kun olin päässyt kehumasta joululahjukseksi saamaani keppiä, minua lahjottiin uudella kepillä. Nyt sitten palveluksia vastaan. Keppivalikoimani laajeni Furyn Pyramidiin ja Kaisaan tarkoitetulla järkäleellä, jota en ole ehtinyt vielä pallojen suuntaan osoittaa. Vanhan Classic J&B -kepin voisin myydä pois, jotta loput kolme köötä mahtuisivat jotakuinkin järkevän kokoiseen laukkuun. Furya odottaa uusi Sniperin laminaattitippi, tehdasnahat kun tahtovat olla järjestään aika surkeita. Uusi keppilaukku pitäisi vielä hankkia - kunpa jostain löytyisi riittävän iso punainen paksi.