Lauantai meni leppoisasti Viaporin Tuopissa, pääsimme sijalle 6./12 [pdf]. Myöhästyimme lähdöstä jonkun 15 sekuntia, sen verran oli taas härdelliä lähtöalueelle. Vettä satoi liki koko ajan ja miehistö kippareineen oli märkänä hyvistä sadevaatteista huolimatta. Ainoastaan keulagasti oli varautunut aurinkoisen sään varalle ja purjehtikin shortseissa ja t-paidassa… Pysyimme lenssin ja slöörin hyvin huippuveneiden vauhdissa, mutta kryssille emme saaneet edelleenkään riittävästi nousukulmaa. Täytyy tutkia förstaagin ja viuluvanttien kireys.

Sunnuntai meni Lightningien 60-vuotisjuhlaregatan organisoinnissa. Sää noudatteli lauantain linjaa. Skabassa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yksi paatti ei saanut puuskassa löysättyä ison skuuttia ja seurauksena oli uimareissu. Miehistö sai veneen ekalla kerralla ylös omin voimin, mutta toisen kaatumisen jälkeen jouduttiin askartelemaan sitten kolmen veneen voimin. Yhdellä veneellä pidettiin jollaa tuulessa, toisella käännettiin venettä ja kolmannella kerättiin merestä uimaan lähteneitä tavaroita. Miehille ei käynyt kuinkaan.

Sunnuntaina tuuli mukavan napakasti reilut kymmenen metriä sekunnissa suoraan naamaan. Suomenlinnan eteläpuolelta Hevosille oli varsin monttuista. Jossain käännöksessä tovi sitten ostamani Windex päätti lähteä syleilemään merta. Ruuvimeisselillä työskentely kun on niin vaikeaa.

Meri oli tyhjä, montaakaan venettä ei tullut vastaan. Sipoonselän itäpuolella tapasin silkkiuikkuja. Vettä satoi, mutta vene liikkui. Laskin purjeet määräsatamani lähettyvillä saaren suojassa. En ollut vielä käynnistänyt konetta, kun tajusin olevani kainaloita myöten vedessä. En vieläkään tajua mitä tapahtui – joko astuin kapealla kannella harhaan tai sitten liukastuin. Pelastusliivit olivat purjehdustakkini alla, turvavaljaat niiden päällä, valjaat kiinni lifelinessa. Hain varalaita on sen verran matala, että ylöskiipeäminen sujui helposti. Hämmästyttävää oli, että kaikkialta muualta olin märkä paitsi lantion kohdalta. Säikäytti.

Kolme yötä vietin saaressa jumissa, tuuli puhalsi idästä 15-21 m/s välillä. Siihen keliin ei tee mieli ihan huvikseen mennä.

Paluumatkalla ei sitten juurikaan tuullut. Meni koneella pärisyttämiseksi.

Pääsinpä sitten vihdoin ja viimein purjehtimaan seuramme 606:lla. Hankimme seuraamme neljä 606:sta klubipurjehduksia, koulutusta ja skabaamista varten. Vene on oikein mainio purjehtia kahden hengen miehistöllä. Vakaa ja sporttinen. Särkän eteläpuolelle tuuli oikein sopivasti tälle jollalle (ja miehistölle). Spinaakkerikin oli ylhäällä muutamaan otteeseen.

Tuli sitten kokeiltua yksinpurjehdusta. Purjehtiminen Kaptahilla on varsin helppoa ja mukavaa yksinkin, etenkin kun askartelin paattiin kunnon pinnalukituksen. Kovassa kelissä hommaa ei ole tullut vielä testattua. Laituriin ajaminen on hankalaa, jos sivutuuli painaa.

Purjehduskausi on nyt korkattu, näin juomismetaforaa käyttäen. Keli oli hieno, vaikka sade- ja ukkoskuuroja lupailtiinkin. Vihdoin ja viimein Kaptah sai myös Windexin toppiin. Vaikka tuo tuulenosoitin asennettiin ihan oikein ja suoraan, vinoonhan se sitten kuitenkin meni.

Purjeilla laiturista, purjeilla laituriin. Tuntui hyvältä.

Perjantaina Senaatintorilla oli Karjalan alueen puffi nimeltään Ilo elää Karjalassa. Lavalla veivasi Sanna Kurki-Suonio tjsp, joka ei lämmittänyt sydäntä yhtään. Sen sijaan lohi, muikut ja perunat olivat rasvaisia eli hyviä. Espan puolella Aleksi Ojala uikutti, keikka oli yhtä huono kuin Turussa. Minkä takia mies ei voi olla vähättelemättä itseään? Ihan mainioita biisejä, mutta ei viitsi pitkään kuunnella artistia, joka aloittaa keikan vähättelemällä itseään. Sviddu, asennetta peliin! Katso kuvat.

Asennetta ei puuttunut sen sijaan Klaus Thunderilta ja Vilhelm Meisteriltä elikkäs Klaus Thunder & Ukkosmaine -syntikkaduolta. Jampat pistivät itsensä totaalisesti peliin. Kaikki hymyilivät, aurinko paistoi. Biisit ovat, miten sen nyt sanoisi, nopeatempoisia ja erittäin naiiveja rakkauslauluja, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Katso kuvat. [edit] Lisää samasta aiheesta.

Lauantaina Särkällä jatkui Särkkä Sail 08 ja ohjelmassa oli mm. pelastautumisharjoitus. Helsingin Meripelastajat opastivat kuinka veteen pudonnut jamppa saadaan takaisin paattiin. Olosuhteet eivät ihan vastanneet todellisuutta: vene oli paikallaan, aikaa oli vaikka hevoset söisi ja nostamiseen oli vielä haavintyyppinen erikoistyökalu. Katso kuvat.

Pekka pelastettavana

Pari venettä harjoituspaikkaa tuonnempana sekopäinen joutsen takoi nokallaan veneen kylkeen ilmestynyttä peilikuvaansa. Ei tainnut olla karkotustoimenpiteellä muuta vaikutusta kuin että nokka tuli pipiksi.

Sunnuntaina sain vaihdettua paattiin peräköyden, 16mm paksun 12-lyödyn köyden pleissaaminen ei vaan onnistunut. Sen sijaan sain tiivistettyä mastonjalan punaisella muovipussilla ja vaihdettua puomitelttaan kiinnitysnarut. Leppoisaa.

Usein jo tieto siitä, että tarvitsee lähteä venetarvikeliikkeeseen alkaa vituttaa. Monesti ovat pahalaiset vaan ainoita paikkoja, joista saa tarpeellisia köysiä ja heloja. Palvelu on keskimäärin paskaa ja ylimielistä (erityisesti tietty M:llä alkavassa liikkeessä, joka pitää pääpaikkaansa Lauttasaaressa) ja alle satasen harvoin selviää liikkeestä ulos vaikka kuinka pientä asiaa on toimittamassa.

Tarvitsin Kaptahiin peräköyden, vanha kolmesti lyöty köysi oli kokolailla rispaantunut. Ei auttanut kuin marssia venetarvikeliikkeeseen. Hain luokkasäännöt [pdf] sanovat, että kiinnitysköyden on oltava vähintään 16mm paksua. Astuin nimeltä mainitsemattomaan lauttasaarelaiseen veneilytarvikeliikkeeseen, perinteistä 16:mm perä-/kiinnitysköyttä ei löytynyt. Muutaman hetken pähkäilin köysivaihtoehtoja myyjäpojan kanssa kunnes hän paksu sininen skuuttiköysi kädessään sanoi, että “tämän köyden myyntiä me ollaan lopettamassa, voisin myydä sen 50 metrin pätkän vaikka 130€:lla”. Hinta kuulosti hämmästyttävän edulliselta. Sanoin ottavani köyden.

Kassalla myyjäpojun ilme muuttui varsin vakavaksi, sitten hieman ahdistuneeksi, valkoiseksi, punaiseksi, valkoiseksi, kunnes alkoi varovainen öhkiminen. “Tuota.. tää köysi on itseasiassa aika paljon kalliimpaa… Sopisiko hinnaksi 150€ niin ei jouduta myymään kovin paljon miinuksella?”. Niistä harvinaisista veneilytarvikemyyjän ilmeistä maksoin varsin iloisesti tuon lisää pyydetyn 20€. Taitaa minussakin olla pieni paholainen.

Paatti meni eilen veteen. Pari viimeistä viikkoa kuivilla olivat kuivattaneet kylkilautoja vähän turhan paljon. Merta tuli sisään parista kohdasta vähän enemmän, parista kohdasta vähän vähemmän. Täytyy toivoa, että vene pitäisi huomenna vettä riittävästi myös ulkopuolella. Masto olisi hyvä saada pystyyn.

Aah, kevään kunnostukset on sitten tehty – mitä nyt vähä puomia ja mastoa pitäs fiksata ja lakkailla. Paatti menee veteen ensi viikon perjantaina. Siitä se sitten alkaa meikäläisenkin purjehduskausi.

Kansi on nyt maalattu omalla perinteisellä sekoituksella, joka mukailee entistä Uulan ovi- ja ikkunamaalia. 2 osaa pellavaöljymaalia ja 1 osa lakkaa. Ja kun kaupasta ei saa riittävän punaista pellavaöljymaalia valmiina, sekoitan tuohon joukkoon vielä hieman karmiininpunaista. 1,2 dl:n purkillinen karmiininpunaista pigmenttiä hierotaan pellavaöljyn kanssa pastaksi, joka saa tekeytyä yön yli, ennenkuin se sekoitetaan pellavaöljymaali-lakkaseokseen. Pääsisi helpommalla, jos vetäisi vaan Miranolia pintaan. Kova maali vaan ei kankaalle oikein sovi.

Kannesta tuli mukavan punainen ja pohjasta perinteisen musta. Unohdin sekoittaa öljymaaliin serotiinia, joten maali saattaa kovettua pidempään kuin viikon. Ainakin tällaisella vesikelillä. Hytin kattoon vielä joku päivä sitten kerros valkoista. Liidunvalkoista.