Archive for the “Ihmettelyä” Category

Lauttasaaren eteläkärjen mökit ovat hämmästyttävä ja positiivinen ilmestys. Metsikön keskellä liki vieri vieressä on reilu 200 arviolta 10 m²:n mökkiä. Mikäpä olisi mennä fillarilla mökille paistamaan kassleria. Osa mökeistä on erittäin tyylikkäästi kunnostettuja ja laitettuja, osa näyttää jääneen hieman hunningolle. Kaiken kaikkiaan sympaattinen mökkikeskittymä.

Infoa Lauttasaari-seuran sivulla
Postaus Janne Aukian blogissa

| View | Upload your own

“A leader’s job is to rally people towards a better future”, sanoi Marcus Buckingham.

Suomen kieli on kummallista: johtaminen on vaan johtamista. Ihmisten johtamiselle ainut ilmaisu taitaa olla ‘tiimin vetäminen’. Muuten kaikki johtaminen on vaan johtamista, ihmiset ja asiat samaan nippuun. Anglikaanit ovat onneksi ymmärtäneet erottaa managementin ja leadershipin toisistaan. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi tarvitaan sekä ihmisten että asioiden johtamista. Johdatko sinä asioita ja ihmisiä? Ja johdatko itseäsi?

[via The Brand Builder Blog]

Kaapelimodeemi kenkkuili ja kurvasin Welhon palvelupisteeseen. Minulla oli numero 005. Pääsin lopulta tiskille noin 15:ssä minuutissa.

Numerotaulussa oli numero 395. Ajattelin, että tuskin edelläni on reilu kuusisataa ihmistä - eiköhän nollaus tule todella loogisesti kuitenkin 399:n jälkeen. Mikähän ihme logiikka tällaisessakin on? No, 399:n jälkeen tuli…. tadaa 430! Ja mikä numero tulee 430:n jälkeen? No 001 tottakai.

Miksi näitä erilaisia erilaisia numerohässäköitä ylipäätään käytetään? Onko tässä kyse psykologiasta vai logiikan kehittäjien omasta mentaalimallista? Ymmärrän (ehkä) sen, että erilaisiin palvelutarpeisiin eriytetään eri sataluvuilla alkavat numerosarjat, mutta jos kaikkia palvellaan kaikilla kassoilla niin miksi ihmeessä numerojärjestys menee eri tavalla kuin koulussa on opetettu?

Yö ja päivä. Paska palvelu ja hyvä palvelu. Kouluruoka ja lähempänä ravintolaa oleva safka. Perussalaatit ja monipuoliset salaatit. Ylihintaista ja hinnalle vastinetta. Innopoli 1 ja Innopoli 2. Sodexho ja Amica. Miten voikin saada kahdesta näin lähellä toisiaan olevasta mestasta niin eri planeetalta olevaa palvelua ja niin eri tasoista safkaa. Samat hinnat.

Sain pari vinkkiä mainiosta testistä, jolla voi purkaa aggressioitaan ja testata kuinka mukavien ihmisten kanssa on tekemisissä. Testaa http://yourclientfromhell.com/

My ache score: 18

“16 to 20. Flaming certified asshole. You’ve got a client from the hottest part of hell. Dump them as fast as you can.”

Kerta toisensä jälkeen jaksaa vaan ihmetyttää, miksi suora ja selvä asia (suomalaiselle) ei vaan yksinkertaisesti ole selvä asia. Jos asia sovitaan jotenkin, niin joko tulkinta on jotakin aivan muuta tai sitten sovitut asiat vaan tulkitaan oman edun mukaisesti. Kiinalaisten kanssa mikään muu ei ole selvää kuin että kiinalainen uusi vuosi on tärkeä asia.

Ihan pieni arkipäivän esimerkki: tarve päästä Hong Kongista ns. mantereen puolelle. Honkkarin lentokentällä on aika selkeää päästä maahantuloviranomaisten käsistä nappaamaan laukut ja ikäänkuin viralliselta puolelta pois. Mantereen puolelle on ilmeisest monta mahdollista erilaista reittiä, meille bussia suositteli joku paikallinen turistineuvoja. Bussit meidän haluamiimme suuntiin lähtevät laitureita 8, 9, ja 10. Pienen etsiskelyn jälkeen bussilippujen ostopaikat, ‘ bus to mainland’ löytyivät ja hinta oli kohtuullinen HKD 170 per naama. Annoimme 200 HKD:ta per pää ja ihmettelimme, kun mimmi lähtee suhaamaan ja sanoo, että tulkaa tänne päin, bussi lähtee ihan just. Tuo oli ainut vastaus kysymykseen, milloin busseja lähtee? Olin siinä uskossa, että matkan hinnaksi muuttuikin 200 HKD per naama.

Menimme kerroksen pari alaspäin ulkotiloihin ja ihmettelin, kun busseja ei näkynyt missään. Bussit olivat SkyLimo-firman tilavia henkilöautoja ts. olimme ostaneet matkan isohkolla taksilla. No, hinta tuntui siitä huolimatta kohtuulliselta. Saimme lopulta 30 HKD:a per naama takaisin. Matka kesti, vaikka kuski lasetti välillä 140 km/h. Välissä täyteltiin taas jotain immigration-papereita ja näytettiin passeja, koska Hong Kong on jokin erillisalue. Kun oli ajettu kolme varttia, kuski ajoi kapealle tielle, jossa oli samanmoisia takseja. Kylmä alkoi hiipiä selkäpiissä. Mietitytti, että noinkohan turistit tässä käännetään. No ei kuitenkaan, meidät ohjattiin seuraavaan autoon. Jostain syystä tämä alkuperäinen kuski ei ajanut meitä perille asti. Viitisen minuuttia siinä seisoskeltiin, kunnes auto lähti liikkeelle, mukana kaksi ilmeisesti saman firman muuta työntekijää. Lopulta päästiin perille hotellin pihaan eikä ekstramaksujakaan tarvinnut maksaa. Parilla taksilla usean mutkan kautta, eikä suinkaan bussilla.

Lopputulos oli siis ihan ok, mutta tulkinta siitä miten homma menee, ei mennyt ihan länsimaalaisen tai ainakaan suomalaisen suoraviivaisuuden mukaan. Eri kulttuurien kanssa toimiminen vaatii opettelua.

Istuin ratikassa näpytellen keskittyneesti ja ajatuksissani työsuhdevälinettäni, kun olin kuulevinani jonkun puhuvan minulle jotain. Sitten tajusin sanat:
“Huhuu” ja “Sinä et ainakaan ole raskaana”. Hämmennyin tilanteesta, nousin, pyysin anteeksi ja olin entistä hämmentyneempi. Ratikka ei ollut mitenkään erityisen täysi ja enkä istunut missään epävalidien ja vanhempien henkilöiden paikalla. Tilanne vaan hämmästytti minua. Pitäisiköhän moisia alkaa väistämään vai oliko tämä kahden ja kolmenkymmenen välissä oleva naishenkilö vaan ihan vitun täynnä omaa raskauttaan?

Kummallisien raitiotievaunusattumien joukkoon kuuluu myös puoliskoni kehoon läiskäytetty sateenvarjo, kun oli erehtynyt istumaan epävalidien paikalle. Hämmästystä herättää myös itseään vanhempien henkilöiden vittuuntuminen, kun he eivät koe olevansakaan riittävän vanhoja heille tarjottuihin jalanlepuuttajiin. Deekujen jutut ovat sitten tietysti ihan oma lukunsa.

Ensimmäistä kertaa röökipaksien varoitustarrat todella hätkähdyttivät. Keuhko-, hammas- ja sairaalakuvat laittoivat valitsemaan vähiten yököttävän näköisen kartongin. Todennäköisesti pelotusvaikutus kuitenkaan ei kauaa kestäisi, vaikka moinen pakote ilmestyisi Suomeenkin. Ihmisillä on tapana tottua asioihin. Kipuunkin tottuu.