Radiohead (bändin viralliset sivut) taitaa olla ensimmäinen ns. iso bändi, joka ei anna väliportaille markkaakaan levyjensä myynnistä. Uusinta plattaa, In Rainbows, saa tilattua levylle omistetun webasivun kautta. Kiinnostavaa tässä on myös se, että hinnaksi saa määritellä itse haluamansa. Nollasta punnasta alkaen.
Vaikka osa kuluttajista maksaisikin tuon tasan nolla euroa, todennäköisesti bändi nettoaa tällä tavalla kuitenkin enemmän kuin keskimääräisen 1-2€ myydystä levystä. 20 euron levystä se on aika vähän.
Puoli levyä kuunneltuani koen saaneeni rahalle vastinetta. Olisin voinut maksaa enemmänkin kuin nyt maksamani 8 €. Olen tähän asti kovasti vierastanut musiikin ostamista puhtaasti digitaalisessa muodossa ja DRM-suojattuna kahdesta syystä: ei jää mitään fyysistä näppiin (muotoilijan henkinen ongelma) ja kerran kiintolevyn tuhoutumisen seurauksena menetin myös setin verkosta ostettua musiikkia. Mitenkään ostoksia ei enää saanut uudelleen ladatuksi. Radioheadin mp3:t eivät olleet DRM-suojattuja eivätkä fyysisessä muodossa, mutta ilmeisesti suoraan artistille maksaminen vaikutti hyvänolontunteeseeni niin paljon, ettei levyn fyysisen läsnäolon puuttuminen enää harmittanutkaan.
Popgadgetista bongasin mainion kaapelijojon. Milloinkahan vastaava vimpain saataisiin läppäreiden latureille? Edellyttäisi tosin laturiosasta eroon pääsyä. Langaton sähkökin kelpaisi. Tai sitten läppäri, jossa on oma voimalaitos. Tai läppäri, joka ei tartte ollenkaan virtaa. Tai elämä, jossa ei tartte ollenkaan läppäriä.
Jännittäminen alkoi heti aamusta suhlatessa bussiaikataulujen kanssa. Suuntana oli Järvenpää, tuo skabojen järjestämispaikka, jossa en ollut koskaan käynyt. Kisat olivat järjestyksessään toiset biljardirankingit, joihin osallistuin. Ensimmäiset, keväällä Keravalla pidetyt, menivät aivan penkin alle. Hermostuminen ja jännitys oli huippuluokkaa. Kaksi peliä ja olin valmiina kotiinlähtöön.
Mistähän ihmeestä hermoilu johtui? Tilanteessa kun ei pitänyt olla mitään niin ihmeellistä - muuta kuin, että tilanne oli uusi.
Saavuin Blackpooliin hyvissä ajoin klo 10, koska en tullut katsoneeksi oman matsini alkamisaikaa edellisiltana. Eka matsini alkoi klo 11.20, ideana voittaa neljä peliä. Pelasin ehkä elämäni huonointa peliä. Hermostumisen ja jännittämisen määrä oli jotain ihan omaa luokkaansa. Oli vaikea hahmottaa peliä yhtä palloa pidemmälle ja lyöntitekniikkakin oli mennyt jotenkin rikki. Vastustajanikin pelasi huonoa peliä, mutta ei aivan yhtä ala-arvoista kuin minä. Takkiin tuli 4-0 aivan ansaitusti. Ottelu päättyi klo 12.10, seuraavan kamppailun arvioitu alkamisaika oli 15.20.
Toinen matsi päättyi 16.13. Pahin jännitys oli rauennut ja itseluottamuskin oli paremmalla tasolla kuin eka matsissa. Yhden oluen olin nappaissut lounaan yhteydessä. Ei peli vieläkään mitään parasta mahdollista ollut, mutta sain tehtyä kolme voittoa pötköön. Kaveri vei yhden matsin, jonka jälkeen kuittasin loppunumeroiksi 4-1.
Kolmas matsi loppui 4-0 tappioon, paremmalleni hävisin. Muutaman typerän mokan tein, muuten peli kulki ihan kohtuudella ja jännityskään ei suuresti ottanut valtaansa. Pelaajia oli toista sataa, sijoitukseksi lankesi jotain sijat 65.-96.Kotimatka tuli.
Aina ei voi voittaa, ei edes joka toinen kerta. Mutta jännittämiselle ja hermoilemiselle yritän jotain tehdä.
Tulin duunista himaan (jatkamaan duunia), hississä painoin mielestäni oikean kerroksen numeroa. Hyppäsin hissistä ja ajattelin, että olen tullut väärään kerrokseen, koska epäilemässäni kotiovessa luki Heikkinen. No, kerrankos sitä kiireessä erehtyy. Mutta mitä ihmettä: ovatko naapurini muuttaneet kerrosta? Hetken aikaa hämmästeltyäni rohkenin kuitenkin tarjota avaintani oletettavassa kotikerroksessani sijaitsevan oven reikään ja ovi aukesi. Olo oli hieman absurdi. Oliko minulta viety identiteetti, oliko joku myynyt jo myynnissä olleen asuntoni minulta kertomatta, vai oliko joku tehnyt kepposen ja vaihtanut sukunimeäni?
Himassa kaikki kamat olivat niillä paikoillaan johon olin ne jättänyt. Hieman hämmästyksestä toivuttuani mieleeni tuli kuitenkin soittaa talohuoltoon. Selitys oli vähemmän jännittävä - äijät olivat vaan mokanneet ja vaihtaneet nimen väärään oveen. Tai siis väärän nimen mun oveen. Puolen tunnin kuluttua ovessa luki taas oma sukunimeni.
Upealta paikalta liki Espoon rajalta löytyi puinen talo, joka oli jo selvästi parhaat päivänsä nähnyt. Vanhan käsityöläisen hätäiset sormet hamuilivat sahaa, vasaraa ja nauloja. Kunhan vaan olisi pääomaa, loppuelämä aikaa ja halukas myyjä. Voisi rakennella hissukseen Aulis Juneksen tapaan perinnekunnostusmenetelmin. Sydänpuuta, itse sekoitettua öljymaalia, sammalta hirsien rakoihin, laastia portaisiin. Oh! No, haaveilut sikseen… Harmi sinällään, että taasen on jätetty upea puutalo hienolle paikalla happanemaan ja vandaalien rikottavaksi. Viereinen tanssilavantyyppinen rakennuskaan ei ollut tätä kaunistusta paremmassa kuosissa.
Talo meren rannalla, arvoitus monille.
Olen odottanut jo kauan, haluan sinne.
Talo meren rannalla, arvoitus minulle.
Astun pois puiden varjoista aurinkoon,
puiden varjoista pois.
Talo meren rannalla, rautaa ja lasia.
Joku haluaa niin käyvän, vetää mua sinne.
Joku toinen taistelee vastaan ja repii mua vaatteista:
“Ei poika susta oo siihen,
ei poika susta oo siihen ikinä”.
Ehkä talo on lukittu,
eikä ole avainta.
Mut jos käännyn pois
en koskaan saa tietää sen ihmeistä.
Talo meren rannalla, arvoitus monille.
Olen nousemassa sen portaita: ovi on kiinni.
Ovi pysyy kiinni, ei aukene minulle.
Astun pois. Käy meren aavoilta tuuli.
Käy meren aavoilta tuuli, käy tuuli ylleni,
ei jätä minua.
Kauko Röyhkä: “Talo meren rannalla”
EDIT 4.9. Löytyihän siitä talosta vähän lisäinfoa.
Kaikki kompaktiin ja säilyvään pakettiin luonnollisesti pakatut elintarvikkeet, jotka voidaan syödä paketteineen päivineen. Näihin lukeutuvat mm. makkara, karjalanpiirakka ja kalakukko.
Korvatulpat. Laitat ne korvaasi ja maailma häviää ympäriltäsi. Tämä edellyttää tosin, että muita aisteja ei myöskään ärsytetä.
Semih Sayginer, viiksistä huolimatta. No, katso itse…
Ihmismieli. Hmm… Vesa ei tajua.
Purjehtiminen vastatuuleen eli kryssiminen eli luoviminen. Vene voi kulkea liki vastatuuleen. Siinä on jotain samaa logiikkaa kuin miksi lentokoneet pysyvät ilmassa.
Rakkaus. Kuuluu samaan kategoriaan ihmismielen kanssa, mutta on ilmiönä erityislaatuinen. Vaikuttaa kaikkiin aisteihin.
Känniolo väsymyksestä. Kuinka voi tuntea olevansa hieman päissään vaikka ei ole nauttinut alkoholia pisaraakaan? Jättämällä nukkumisen väliin. Hämmentävää.
Hikipedialla on myös aiheeseen oma sanansa sanottavana.
Kesäisellä purjehdusretkelläni sain ilokseni huomata, että purjeveneilijät ovat aiemmista vuosista parantaneet huomattavasti tapojaan merkkikuvioiden käytössä. Kevyessä tuulessa vastaan tuli useita koneella ajavia purjeveneitä. Veneissä oli isopurje ja musta kartionmallinen merkkikuvio ylhäällä kertomassa, että ajavat koneella ja ovat siten väistämissääntöjen mukaan rinnastettavissa moottoriveneisiin.
Sen sijaan en vieläkään pysty käsittämään, miksi leveällä väylällä ajetaan kovaa vauhtia läheltä toisia veneitä, vaikka olisi tilaa ohittaa vaikka kuinka kaukaa? Liekö syynsä yleistyneillä navigointiapuvälineillä, joihin on niitattu gps-pisteet paikalleen, ja autopilotti ajaa merkityn reitin mukaan. Tämä ei kuitenkaan saisi vähentää aluksen päällikön velvollisuutta seurata muuta liikennettä. Vai liekö syy siinä, etteivät konevoimalla ajavat tiedä millaista on liikkua kevyessä tuulessa pienellä purjeveneellä, vaiko siinä, ettei yksinkertaisesti välitetä kanssaveneilijöistä.
Entries (RSS)