Archive for the “Käyttöön liittyviä” Category

Kaapelimodeemi kenkkuili ja kurvasin Welhon palvelupisteeseen. Minulla oli numero 005. Pääsin lopulta tiskille noin 15:ssä minuutissa.

Numerotaulussa oli numero 395. Ajattelin, että tuskin edelläni on reilu kuusisataa ihmistä - eiköhän nollaus tule todella loogisesti kuitenkin 399:n jälkeen. Mikähän ihme logiikka tällaisessakin on? No, 399:n jälkeen tuli…. tadaa 430! Ja mikä numero tulee 430:n jälkeen? No 001 tottakai.

Miksi näitä erilaisia erilaisia numerohässäköitä ylipäätään käytetään? Onko tässä kyse psykologiasta vai logiikan kehittäjien omasta mentaalimallista? Ymmärrän (ehkä) sen, että erilaisiin palvelutarpeisiin eriytetään eri sataluvuilla alkavat numerosarjat, mutta jos kaikkia palvellaan kaikilla kassoilla niin miksi ihmeessä numerojärjestys menee eri tavalla kuin koulussa on opetettu?

Kerta toisensä jälkeen jaksaa vaan ihmetyttää, miksi suora ja selvä asia (suomalaiselle) ei vaan yksinkertaisesti ole selvä asia. Jos asia sovitaan jotenkin, niin joko tulkinta on jotakin aivan muuta tai sitten sovitut asiat vaan tulkitaan oman edun mukaisesti. Kiinalaisten kanssa mikään muu ei ole selvää kuin että kiinalainen uusi vuosi on tärkeä asia.

Ihan pieni arkipäivän esimerkki: tarve päästä Hong Kongista ns. mantereen puolelle. Honkkarin lentokentällä on aika selkeää päästä maahantuloviranomaisten käsistä nappaamaan laukut ja ikäänkuin viralliselta puolelta pois. Mantereen puolelle on ilmeisest monta mahdollista erilaista reittiä, meille bussia suositteli joku paikallinen turistineuvoja. Bussit meidän haluamiimme suuntiin lähtevät laitureita 8, 9, ja 10. Pienen etsiskelyn jälkeen bussilippujen ostopaikat, ‘ bus to mainland’ löytyivät ja hinta oli kohtuullinen HKD 170 per naama. Annoimme 200 HKD:ta per pää ja ihmettelimme, kun mimmi lähtee suhaamaan ja sanoo, että tulkaa tänne päin, bussi lähtee ihan just. Tuo oli ainut vastaus kysymykseen, milloin busseja lähtee? Olin siinä uskossa, että matkan hinnaksi muuttuikin 200 HKD per naama.

Menimme kerroksen pari alaspäin ulkotiloihin ja ihmettelin, kun busseja ei näkynyt missään. Bussit olivat SkyLimo-firman tilavia henkilöautoja ts. olimme ostaneet matkan isohkolla taksilla. No, hinta tuntui siitä huolimatta kohtuulliselta. Saimme lopulta 30 HKD:a per naama takaisin. Matka kesti, vaikka kuski lasetti välillä 140 km/h. Välissä täyteltiin taas jotain immigration-papereita ja näytettiin passeja, koska Hong Kong on jokin erillisalue. Kun oli ajettu kolme varttia, kuski ajoi kapealle tielle, jossa oli samanmoisia takseja. Kylmä alkoi hiipiä selkäpiissä. Mietitytti, että noinkohan turistit tässä käännetään. No ei kuitenkaan, meidät ohjattiin seuraavaan autoon. Jostain syystä tämä alkuperäinen kuski ei ajanut meitä perille asti. Viitisen minuuttia siinä seisoskeltiin, kunnes auto lähti liikkeelle, mukana kaksi ilmeisesti saman firman muuta työntekijää. Lopulta päästiin perille hotellin pihaan eikä ekstramaksujakaan tarvinnut maksaa. Parilla taksilla usean mutkan kautta, eikä suinkaan bussilla.

Lopputulos oli siis ihan ok, mutta tulkinta siitä miten homma menee, ei mennyt ihan länsimaalaisen tai ainakaan suomalaisen suoraviivaisuuden mukaan. Eri kulttuurien kanssa toimiminen vaatii opettelua.

Tein tänään rohkean teon: päivitin puhelimeni, anteeksi… mobiililaitteeni (Nokia E61i) softan. Toivoin, että josko muistiongelmat edes vähenisivät ja laitetta pystyisi käyttämään jotakuinkin normaalisti. Saa nähdä. Positiivista oli se, että ainoastaan kaksi sovellusta jouduin asentamaan uudelleen, Jaikun ja Gmailin. Shozua en ole vielä kokeillut, enkä Messengeriä. Todennäköisesti niille joutuu tekemään saman tempun. Niin, ja tottakai kaikki pikapainikkeiden asetukset joutui askartelemaan uudelleen. Kaiken kaikkiaan parempi lopputulos kuin edellisellä kerralla, jolloin jouduin aloittamaan puhelimenvirittämisen liki nollasta, koska varmuuskopion palautus ei toiminut.

Sattuipa parin päivän sisään pari lopulta positiiviseksi mainittavaa asiakaspalvelutilannetta. Fredan Picnicissä söin kipollista päivän keittoa kunnes tunsin kirvelyä ylähuulessani. Vertahan siitä vuoti. Kehnolaatuisen lusikan reuna oli toiminut veitsenä. Huonolla tuulella olisin todennäköisesti kimmastunut kovastikin, nyt pyysin vain uuden lusikan ja ehdotin lusikan heittämistä nurkkaan, siis roskikseen. Tilanne ei minusta sen kummoisempi ollut, sattuuhan noita, mutta se nolostuksen, selittelyn ja pahoittelun määrä, mitä asiakaspalvelija suustaan päästi, vei tilanteen plussan puolelle. Kahvia, pullaa, selitystä ja sen semmoista. Pullaa saan mennä pyytämään, kun seuraavan kerran pajaan jalallani astun.

Tänään sitten lompsin pitkästä aikaa Taivallahden rannassa sijaitsevaan Regatta-kahvilaan. Itseasiassa tämä positiivinen tilanne sattui jo kuukausia sitten, kun tilailin kahvia aikomuksenani maksaa muovirahalla. Korttirahahan sinne ei sitten käynyt, mutta myyjähenkilö tokaisi: “Meillä ei pankkikortti käy, maksat sitten seuraavalla kerralla. Saako olla jotain syötävää myöskin?” Paakkelsia en enää tohtinut pyytää, tämänpäiväisellä reissulla maksoin sitten piikkini pois. Regattaa ei voi muuta kuin suositella. Pulla ja kahvi on tuoretta ja hyvää. Sisustus varsin originelli.

Adobe Photoshop Lightroom tuntuisi näin muutaman illan käytön jälkeen olevan parasta mitä valokuvien käsittelyn saralla on tullut pitkään aikaan vastaan. Softassa on erittäin näppärä työnkulkua tukeva käyttöliittymä. Kuvat saa kamerasta indeksoitua suoraan Lightroomin katalogiin ja kuvaversioiden vertailu, rajaaminen ja kaikkinainen RAW-kuvien perusmuokkaaminen on tehty erittäin hienosti. Jos jostain voi vinkua, niin tehoja softa vaatii varsin paljon, jotta käyttö on tahmaamatonta. Photoshopia kaipaan enää ainoastaan, jos on tarve vääntää kuvia jotain erityistä käyttötarkoitusta varten, esimerkiksi graffoiksi webasivuille. Väittävät oikein asiakseen, että Adobe olisi kuullut valokuvaajia kehittäessään softaa. Onhan se tietysti hienoa, että Adobekin sitten on alkanut tekemään tuotteitaan käyttäjille. Jotenkin tuon kai pitäisi olla itsestäänselvyys.

Lightroomin lisenssi tuntuu olevan kohtuullisen edullinen koko Photoshopiin verrattuna, ollen luokkaa 300€. Taidanpa hankkia, kunhan trial-lisenssi umpeutuu.

Toisaalla:
Peter Forsgård - Lightroom-kokemuksia osa 4
KKuja - Lightroom optimointia
Snadiomena - Valokuvaajan kokemuksia: Adobe Photoshop Lightroom

Sain sitten lopulta hankittua itselleni uuden kameran. Nikon D70:een tottuneena luonteva askel oli Nikon D80. Kaveriksi, yleiskakkulaksi hänelle sitten Sigma 18-200mm F3.5-6.3 DC. Parin päivän käytön perusteella voin sanoa olevani hyvin tyytyväinen settiin. Sigma saisi luonnollisesti olla hieman valovoimaisempi, mutta hinta-laatu siinä on hyvin kohdallaan.

Uudet vermeet eivät miehestä parempaa kuvaajaa tee, mutta uutta intoa ne ovat tuoneet.

Kuva: Marjut

Uusi vuosi on hyvä aloittaa huoltamalla biliskepit. Furyn tehdasnahka sai väistyä uuden Sniperin laminaatin tieltä. Ja tähän väliin sitten varoitus: Jos vaihdat keppiisi nahan allaolevien ohjeiden mukaan, saatat vaurioittaa keppiäsi, jos työkalut eivät oikein tahdo pysyä näpeissäsi. Hyvillä bilissaleilla vaihtavat nahkoja pientä korvausta vastaan. Ainakin Mella on Ritzissä vaihtanut nahkoja, oman Predatorin tipin ja saftihuollon olen teettänyt Pool Gardenin Kari Talviolla. Pool Gardenissa on keppisorvi, jolla saa taitavissa käsissä erittäin hyvää jälkeä aikaiseksi.

EDIT: Minulta kysyttiin, että miksi nahka pitää vaihtaa keppiin? Minulla on siihen kaksi syytä: nahka kannattaa vaihtaa, jos se on kulunut liian pieneksi ja/tai kovaksi ettei sillä ole enää hyvä pelata tai jos nahan laatu ei tyydytä. Olen itse tottunut pelaamaan laminaattinahoilla (jotka myös kestävät normaalinahkaa pidempään) ja vaihdan tehdasnahan (joka on yleensä ns. tavallinen nahka) lähes poikkeuksetta laminaattiin.

Jos kuitenkin päätät vaihtaa itse keppiisi nahan, tsekkaa vielä ohjeistus Easypooltutor.com:sta tai Seybert’s:ltä (jos video toimii) ja hae ohjeita vaikka Bilisliiton keskustelupalstalta hakusanoilla “nahan vaihto” tai “tipin vaihto” tai liimaus.

Jos vieläkin olet sitä mieltä, että tipin voisi itse vaihtaa, ennen kuin maksaa lystistä jollekin, alla on minun tapani tehdä homma.

Ja vielä pieni täsmennys: nahka ja tippi ovat ihan samoja asioita, käytän niitä vaan sujuvasti sekaisin.

1. Ota kaikki tarvittavat työkalut esille
   1. Nahka. Kannattaa hankkia hieman kepin päätä l. holkin halkaisijaa suurempi nahka, jotta liimaaminen on helpompaa. Jos hankit just samankokoisen nahan kuin holkki on, se pitää saada liimattua sitten ihan keskelle. Hiomavaraa ei ole. Tipin tyyppi (tavallinen vai laminaatti) on ihan makuasia. Laminaateilla saan ainakin itse paremman tuntuman palloon ja niillä saa kierteen puremaan paremmin. Ovat myös hinnaltaan kymmenkertaisia tavalliseen nahkaan verrattuna.
   2. Liimaa. Itse käytän pikaliimaa, pika-epoksikin passaa, Araldit ja kontaktiliimatkin on ihan ok. Vaihtamani tipit ovat pysyneet ihan hyvin pikaliimalla, hitaampien liimojen kanssa olisi hyvä olla liimauspuristin.
   3. Katkoveitsi tai mattopuukko. Ylipäätään joku terävä ja ohutteräinen veitsi on hyvä.
   4. Hiomapaperia. 80-karkeuksisella saa hiottua holkin päätyä l. liimapintaa, samoin nahkaa on hyvä muotoilla tällaisella. Hienompaa paperia, esim. 400, 800, 1000, käytän sitten kun holkkia pitää kuitenkin ihan pikkuisen hioa liimauksen jälkeen.
   5. Tasainen kiiltävä metallinpala. Tällä kiillotetaan ja kovetaan tipin reuna, kun se on ensin muotoiltu oikeanlaiseksi.
   6. Tip shaper. Periaatteessa ihan ylimääräinen työkalu tarkkakätiselle, mutta helpottaa tipin muotoilua.
2. Ota vielä roskakori ja pölynimuri siihen hollille. Hiotessa tulee jonkun verran sontaa ja on parempi, että roskat saa siivottua poies ennen kuin huoneen hallitus huomauttaa asiasta.
3. Leikkaa vanha nahka pois katkoveitsellä. Kannattaa leikata mahdollisimman suoraan, painaa veitsi vaan nätisti ja tasaisesti nahan ja holkin välistä. Holkkiin jää ainakin minulla yleensä vähän vanhaa nahkaa ja liimaa. Niitä voi varovasti vuolla siitä katkoveitsellä, loput sitten voi hioa pois. Kun hiot holkin päätä, tee se varovasti. Holkkia ei kannata kuluttaa yhtään ylimääräistä. Yritä hioa suoraan ja pyöristämättä holkin kulmia. Hio myös uuden nahan liimapinta tasaiseksi ja hieman karheaksi, jotta liima tarttuu kunnolla.
4. Liimaa uusi nahka paikalleen. Pikaliimaa ei tarvitse levittää kuin toiselle pinnalle. Itse teen homman niin, että laitan liimaa nahkaan siten, että sitä on joka kohdassa liimapintaa ja puristan saftin ja nahan kohtisuoraan pöytää vasten. Hitaammilla liimoilla hommaa todellakin helpottaa liimauspuristin, joita voi ostaa “halvalla” biljarditarvikeliikkeistä.
5. Suojaan yleensä tässä vaiheessa holkin kierittämällä siihen kerroksen teippiä, jotta se ei mene ihan niin helposti naarmuille.
6. Nahan muotoilu kannattaa aloittaa sitten kun liima on varmasti kuivunut. Leikkaan ensin varovasti tursuneen liiman ja holkin yli tulevan nahan terävällä katkoveitsellä mahdollisimman tarkkaan. Homma pitää tehdä kepin suuntaisesti. Sitten hion johonkin palaan (esim. viilaan) pyöritetyllä hiomapaperilla nahkaa vielä tasaisemmaksi suhteessa holkkiin, tässä vaiheessa voi sitten nahkaa hioa myös poikittaissuunnassa, mutta sitä holkkia pitää sitten erityisesti varoa. Viilaakin voi käyttää, jos osaa. Mikäli holkkiin tulee naarmuja, tarttuu siihen ihan varmasti kiksikin, mikä taas kuluttaa holkkia. Holkin vaihto ei sitten ihan kotikonsteilla onnistukaan. Kun nahka on saatu holkin kokoiseksi, pitää se muotoilla hieman pyöreäksi, jotta sillä saa paremman kosketuksen palloon. Ameriikkalaiset vissiin suosittelevat, että nahka olisi hyvä olla poikkileikkaukseltaan jotakuinkin 5 dimen muotoinen. Itse teen tipin muotoilun aikalailla tunteella. Oleellista on, että tippi on tasaisen, säännöllisen pyöreä. Tarkan muodon tekemistä helpottaa tuo mainitsemani Tip Shaper, joita niitäkin saa biljarditarvikeliikkeistä.
7. Tipin reuna kannattaa kovettaa, jotta se ei lyttääntyisi l. tulisi kovin sienen muotoiseksi, kun kepillä moukutetaan palloja. Homman saa tehtyä helpoimmin siten, että kastelee tipin suoran osuuden vaikka syljellä ja hankaa nahan reunaa kiiltävällä metallilla. Jos reuna ei ala kiiltämään niin lisää vaan sylkeä ja kovaa hankausta suoralla metallilätkällä.
8. Kiksiä nahkaan. Homma on valmis ja eikun pelaamaan. Yleensä tippiä joutuu hieman muotoilemaan uudelleen, kun sillä on taottu hetki palloja.

Ei muuta kuin onnea ja menestystä. Ei homma mikään erityisen vaikea ole, jos työkalut yhtään pysyvät kädessä. Pahimmillaan saat tuhottua kalliin nahan ja vaurioitettua holkkia, mutta eipä juuri muuta.

“Loppus tää varmuuskopiointi, että sais ton manuaalin koneeseen. Suomenkielinen on ainoastaan cd:llä.”
“Mut voithan sä käyttää tätä mun cd-asemaa?”
“No eihän tässä ole niin kiire.”
“Mutta eihän siihen tartte laittaa kuin akku paikalleen ja muistikortti sisään? Mihis sitä manuaalia nyt tarttee?”
Tuima katse.
“Minä haluan kuitenkin kattoo miten tätä aletaan käyttämään oikein…”

Mukaeltu sananvaihto elävästä elämästä. Kumpi on kumpaa sukupuolta?