Archive for the “Narinaa” Category

Miksiköhän sitä tulee luotettua siihen, että aikaa ja haluja purjehtimiseen riittää myös iltojen hämärtyessä? Kai se on sitä ylenpalttista optimismia. Mitä ajankäyttöön tulee, veneen voisi hyvin nostaa ylös jo viimeistään elokuun lopussa. Veneilykausi on Suomessa hurjan pitkä. Aktiivisimmat muoviveneilijät tuuppaavat paattinsa vesille jopa viikon sisällä jäiden lähdöstä ja jatkavat kautta aina jäiden tuloon, pakkasiin saakka. Puuveneilijän pitää odotella riittävän lämpimiä kelejä lakkaushommiin - toki hiontoja, hankintoja ja muita kunnostuksia pl. liimaukset, voi tehdä jo talvellakin. Varsinaiset skrapaushommat tulee itse aloitettua huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa. Kaptah on mennyt aina veteen siinä touko-kesäkuun vaihteessa.

Kunnes vene on purjehduskunnossa, masto pystyssä ja vene katsastettuna, on kalenteri näyttänyt yleensä kesäkuun loppua. Purjehduskausi on sitten käytännössä heinäkuu ja elokuun illat, ehkä myös jotkut viikonloput. Syyskuussa puupaatti onkin hyvä nostaa jo kuivumaan. Purjehduskautta puuveneilijälle tulee siten kaksi, kaksi ja puoli kuukautta. Se on aika vähän.

Miksi sitten puuveneilen? Koska itsekunnostetulla puuveneellä purjehtiminen ei ole pelkkää purjehtimista. Se on elämys. Tunnet veneen jokaisen sopukan kunnon, väline muodostuu merkitykselliseksi. On kuin olisi vanhan ystävän seurassa. Toisaalta vanhan veneen historia luo purjehtimiseen omaa tunnelmaansa. Klassisten puuveneiden estetiikka osuu myös syvästi, positiivisella tavalla, muotoilijan sieluun. Olen toki pohtinut muoviveneilyyn siirtymistä, mutta en usko, että nauttisin siitä yhtä paljon kuin omalla puupaatilla liikkumisesta.

Pitäisi joko siirtyä muoviveneilijäksi, hyväksyä purjehduskauden lyhyys, hankkia vuorokauteen lisää tunteja, myydä paatti ihmiselle, joka ymmärtää hyvän puuveneen päälle ja jolla on enemmän aikaa tai lopettaa narina.

Ohjauduin kesävapaalle pari viikkoa ennen alkuperäistä suunnitelmaa. Eihän se mitään, kesälomallahan parasta on kun ei ole mitään suunnitelmia, voi vaan olla, rauhassa. Sanovat. Lomakausi on mielestäni aivan liian lyhyt vaan pelkkään olemiseen, pakko saada tehtyä kaikkea mahdollista, mitä ei ehdi normaalin työrytmin yhteydessä askartelemaan! Kysehän on kai pohjimmiltaan vaan pään asennosta. Itselläni asento on eteenpäin.

Tänä sateisena aamuna tuo tunne taas iski naamalle kuin puolitoista volttia. Sama fiilis ja pelko, joka on tullut vastaan jokainen kesä ennen lomapurjehdusreissua. Vakaa aikomukseni oli suunnata pienelle muutaman päivän yksinpurjehdukselle Porkkalanniemen suuntaan. Säätieteilijät uhkailivat jo edellisiltana epävakaisella säällä ja navakalla tuulelle - yhdistelmällä, joka ei tunnu nautinnolta, eikä otolliselta yksinpurjehtimisen opetteluun. 

Suurin tuska tulee siitä, että odotukset ovat liian suuret suhteessa todellisuuteen. Tai sitten pitäisi osata nauttia purjehtimisesta säällä kuin säällä, olosuhteissa kuin olosuhteissa. Kesälomalla kun vain haluaisi, että kaikki on priimaa…

Kesälomavinkkejä

Lähestyinpä tässä eräänä maaliskuisena lauantaina lähipitäjää Keravaa Helsingin suunnasta. Aamulla kotoa lähtiessä olin varmistanut kotikoneeltani (ei tulostinta), että “Keravan asemalta tuonne oikealle päin ja kohde on heti kohta siinä”.  Dalsin sitten Keravalle saavuttuani viisi, kymmenen minuuttia kunnes tajusin etten enää tiedä minne mennä. Kello oli aamusella noin 9.30, ja siten ihmisiä liikkeellä varsin vähän. No, yksi alkuasukas, ei selvästikään vielä edellisestä yöstä täysin vironneena, tuli vastaan, ja eikun kättä pystyyn.

Minä:” Anteeksi, mistähän päin Keravaa löytyisi tällainen osoite?”
Alkuasukas: “En kyllä nyt osaa ihan tarkkaan sanoa, mutta se on varmaan tuolla päin”. Alkuasukas osoittaa suuntaa, jota olin aavistellut.

Tepastelin siinä sitten tovin ja toisen kunnes tajusin olevani keskellä omakotiasujien ympäristöä vailla pienintäkään aavistusta tarkemmasta sijainnistani. No mutta! Olihan minulla mainio, jo muutamaan kertaan pettänyt, kotimaista brändiä oleva mobiilihärpäkkeeni mukanani, jonka laskutkin maksaa kohtuullisuuteen asti laitteen ostaja. Otanpa siis yhteyttä, hmmm…. Mitä tulee mieleen…. www.karttalinkki.fi :hin. Sivu latautuu, mutta osoitetta on hankala hakea, koska mobiilihärpäkkeeni selaimeen ei ilmesty minkäänlaista Haku-painiketta. No mutta eihän tässä hätää - onhan niitä muitakin palveluja. 020202.fi… eihän se taida toimia puhelinvimpaimen selaimella… Hei mutta Fonectallahan on erillinen mobiilisofta, jolla saa haettua osoitteitakin! Siispä sitä käyttämään, koska sovelma oli jo asennettu puhelimen tyyppiseen laitteeseeni. Latasin Fonecta Finderia, ja lopputulema oli: “Memory full. Close some applications and try again.”. Erittäin hankala sulkea muita sovelluksia, kun muut ’sovellukset’ ovat vain härpättimen ns. Standby-sovellus.

Käyttäisinkö, kokeilisinko Eniroa… Siinä kartatkin ovat niin isoja, ei ne puhelimeen lataudu… Turvauduin Reittioppaaseen. Se on ainakin aina toiminut. Epäilyksenä oli, olisiko siinä reittitietoa Keravalle asti. Syötin Reittioppaaseen sijaintini ja kohteeni ja sivu latautui. Ongelma sovelman kanssa oli se, että kuvat eivät näkyneet. Ikäänkuin latautuivat, mutta eivät näkyneet puhelimen selaimessa. Tuskastutti. Aikaa suoriutua kohteeseen oli enää n. 30 minuuttia, ja sen hetkisestä sijainnista ei ollut tietoakaan.

Viitisen minuuttia käveltyäni kuviteltuun oikeaan suuntaa päätin rohkaistua ja kysyä tyhmänä helsinkiläisenä neuvoa oikeaan osoitteeseen. “No mutta sehän on tuolla kilometrin päässä - tuosta vaan samaan suuntaan takaisin, ja sitten kun punatiilitalot tulee vastaan niin olet sillä kadulla.” kertoi ystävällinen keravalaisnainen. Ohje epäilytti huomattavasti, mutta päätin dalsia opastettuun suuntaan. Kuvitellun oikean kadun löydettyäni huomasin taasen olevani hukassa. Rohkenisiko sitä vielä kerran kysyä opastusta lokaalilta… Ystävällinen rouvashenkilö suuntasi minut oikealle tielle, ja kohde olikin lopulta n. 300 metrin päässä.

Nautin koko sydämestäni laadukkaista suomalaisista mobiilipalveluista.