Purjeilla kisaamista
Lauantai meni leppoisasti Viaporin Tuopissa, pääsimme sijalle 6./12 [pdf]. Myöhästyimme lähdöstä jonkun 15 sekuntia, sen verran oli taas härdelliä lähtöalueelle. Vettä satoi liki koko ajan ja miehistö kippareineen oli märkänä hyvistä sadevaatteista huolimatta. Ainoastaan keulagasti oli varautunut aurinkoisen sään varalle ja purjehtikin shortseissa ja t-paidassa… Pysyimme lenssin ja slöörin hyvin huippuveneiden vauhdissa, mutta kryssille emme saaneet edelleenkään riittävästi nousukulmaa. Täytyy tutkia förstaagin ja viuluvanttien kireys.
Sunnuntai meni Lightningien 60-vuotisjuhlaregatan organisoinnissa. Sää noudatteli lauantain linjaa. Skabassa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yksi paatti ei saanut puuskassa löysättyä ison skuuttia ja seurauksena oli uimareissu. Miehistö sai veneen ekalla kerralla ylös omin voimin, mutta toisen kaatumisen jälkeen jouduttiin askartelemaan sitten kolmen veneen voimin. Yhdellä veneellä pidettiin jollaa tuulessa, toisella käännettiin venettä ja kolmannella kerättiin merestä uimaan lähteneitä tavaroita. Miehille ei käynyt kuinkaan.
Veteen ja takaisin
Sunnuntaina tuuli mukavan napakasti reilut kymmenen metriä sekunnissa suoraan naamaan. Suomenlinnan eteläpuolelta Hevosille oli varsin monttuista. Jossain käännöksessä tovi sitten ostamani Windex päätti lähteä syleilemään merta. Ruuvimeisselillä työskentely kun on niin vaikeaa.
Meri oli tyhjä, montaakaan venettä ei tullut vastaan. Sipoonselän itäpuolella tapasin silkkiuikkuja. Vettä satoi, mutta vene liikkui. Laskin purjeet määräsatamani lähettyvillä saaren suojassa. En ollut vielä käynnistänyt konetta, kun tajusin olevani kainaloita myöten vedessä. En vieläkään tajua mitä tapahtui – joko astuin kapealla kannella harhaan tai sitten liukastuin. Pelastusliivit olivat purjehdustakkini alla, turvavaljaat niiden päällä, valjaat kiinni lifelinessa. Hain varalaita on sen verran matala, että ylöskiipeäminen sujui helposti. Hämmästyttävää oli, että kaikkialta muualta olin märkä paitsi lantion kohdalta. Säikäytti.
Kolme yötä vietin saaressa jumissa, tuuli puhalsi idästä 15-21 m/s välillä. Siihen keliin ei tee mieli ihan huvikseen mennä.
Paluumatkalla ei sitten juurikaan tuullut. Meni koneella pärisyttämiseksi.
Yksinpurjehdusta
Tuli sitten kokeiltua yksinpurjehdusta. Purjehtiminen Kaptahilla on varsin helppoa ja mukavaa yksinkin, etenkin kun askartelin paattiin kunnon pinnalukituksen. Kovassa kelissä hommaa ei ole tullut vielä testattua. Laituriin ajaminen on hankalaa, jos sivutuuli painaa.
Purjehduskausi korkattu
Purjehduskausi on nyt korkattu, näin juomismetaforaa käyttäen. Keli oli hieno, vaikka sade- ja ukkoskuuroja lupailtiinkin. Vihdoin ja viimein Kaptah sai myös Windexin toppiin. Vaikka tuo tuulenosoitin asennettiin ihan oikein ja suoraan, vinoonhan se sitten kuitenkin meni.
Purjeilla laiturista, purjeilla laituriin. Tuntui hyvältä.
