Sunnuntaina tuuli mukavan napakasti reilut kymmenen metriä sekunnissa suoraan naamaan. Suomenlinnan eteläpuolelta Hevosille oli varsin monttuista. Jossain käännöksessä tovi sitten ostamani Windex päätti lähteä syleilemään merta. Ruuvimeisselillä työskentely kun on niin vaikeaa.
Meri oli tyhjä, montaakaan venettä ei tullut vastaan. Sipoonselän itäpuolella tapasin silkkiuikkuja. Vettä satoi, mutta vene liikkui. Laskin purjeet määräsatamani lähettyvillä saaren suojassa. En ollut vielä käynnistänyt konetta, kun tajusin olevani kainaloita myöten vedessä. En vieläkään tajua mitä tapahtui - joko astuin kapealla kannella harhaan tai sitten liukastuin. Pelastusliivit olivat purjehdustakkini alla, turvavaljaat niiden päällä, valjaat kiinni lifelinessa. Hain varalaita on sen verran matala, että ylöskiipeäminen sujui helposti. Hämmästyttävää oli, että kaikkialta muualta olin märkä paitsi lantion kohdalta. Säikäytti.
Kolme yötä vietin saaressa jumissa, tuuli puhalsi idästä 15-21 m/s välillä. Siihen keliin ei tee mieli ihan huvikseen mennä.
Paluumatkalla ei sitten juurikaan tuullut. Meni koneella pärisyttämiseksi.
Tags: Kaptah, purjehtiminen



Entries (RSS)